Maanviljelyn satomahdollisuudet kasvanevat Suomessa ilmaston muuttuessa

Ilmastonmuutos muuttaa kasvuolosuhteita Suomessa tuoden maanviljelylle uusia haasteita ja mahdollisuuksia.  Lämpeneminen voi viljelykasvien lisäksi kuitenkin suosia myös kasvintuhoojia. Oikeanlainen sopeutuminen ilmastonmuutokseen saattaa tehdä Suomesta nykyistä tuottavamman maatalousmaan.

Suomessa viljellään eniten viljaa

Suomi on maailman pohjoisin laaja-alaista kasvinviljelyä harjoittava maa [1]. Suomen pinta-alasta peltoa on noin seitsemän prosenttia [2]. Eniten Suomessa tuotetaan ohraa ja kauraa, joiden sadosta suurin osa käytetään rehuna. Lisäksi tuotetaan vehnää ja ruista leipäviljaksi sekä nurmikasveja rehukäyttöön. [3], [4] Tuotantomääriltään merkittäviä viljelykasveja ovat myös peruna, sokerijuurikas ja rypsi (kuva 1) [4]. Kotieläimet syövät yli kaksi kolmasosaa Suomessa kulutetusta viljasta [5].

Kasvilajikkeiden välisten erojen lisäksi kunkin yksittäisen kasvilajin kokonaistuotanto Suomessa vaihtelee vuosittain [4]. Suuri osa vaihtelusta selittyy kullekin kasville omistetun viljelypinta-alan muutoksilla, joihin vaikuttavat viljelijöiden arviot kasvin viljelyn kannattavuudesta. Toinen tärkeä tekijä ovat sääolot, lähinnä sateet ja lämpötila. [1] Suomessa viljellään lähinnä lyhyeen kasvukauteen ja alhaiseen tehoisaan lämpösummaan sopeutuneita kasveja, jotka kypsyvät nopeasti korjuukuntoon [6].

Viljelykasvien sadosta suurin osa saadaan eteläisestä Suomesta ja Pohjanmaalta, joissa luonnonolojen kokonaisuus on viljelylle sopivin. Vehnää ja ruista viljellään nykyään merkittäviä määriä ainoastaan Etelä- ja Keski-Suomessa. Lapissa kasvatetaan lähinnä vain pieniä määriä ohraa, kauraa, perunaa ja säilörehua. [4] Viljoja viljelevien tilojen lukumäärä on ollut viime vuosina laskussa [7], [8].

rypsipelto © Riku Lumiaro

Kuva 1. Rypsipeltoa. Rypsinviljely saattaa levitä pohjoisemmaksi ilmastonmuutoksen myötä.

Ilmaston lämpeneminen tuonee suurempia satoja ja uusia viljelykasveja

Ilmastonmuutoksen on arvioitu pidentävän kasvukautta Suomessa vuoteen 2100 mennessä 1–2 kuukaudella, etelässä ja lounaassa enemmän kuin pohjoisessa [9], [10]. Kasvukauden piteneminen ja lämpösumman kasvaminen parantavat peltoviljelyn edellytyksiä etenkin Pohjois-Suomessa, ja esimerkiksi vehnästä saatetaan muutaman kymmenen vuoden kuluttua saada kannattavia satoja Oulun korkeudella (kuva 2) [11]. Samoilla seuduilla ohran ja perunan hehtaarisadot voivat kasvaa samaan suuruusluokkaan kuin nykyään Etelä-Suomessa [12], [13]. Maan eteläosassa ainakin vehnän, rukiin, ohran ja kauran hehtaarisatojen arvioidaan kasvavan [12], [14], [15]. Rypsin viljely saattaa vähitellen hivuttautua etelästä kohti Keski-Suomea ja rypsi korvautua rapsilla Etelä-Suomessa [15].

Peltoviljelyn mahdollisuudet

Kuva 2. Ilmastonmuutoksen myötä talvet lämpenevät kesiä enemmän ja peltoviljelyn mahdollisuudet kasvavat yhä pohjoisempana. Kartoilla on esitetty on syysrukiin, -ohran, -vehnän, -rypsin- ja rapsin sekä ruisvehnän arvioidut levinneisyydet vuosisadan puolivälissä ja loppupuolella. Termisen talven pituusennusteet (siniset käyrät) perustuvat Ilmatieteen laitoksen 19 ilmastomallin tuloksiin. Skenaario b1 kuvaa tilannetta, jossa päästöjä rajoitetaan ja lämpötila nousee alle 2 °C ja skenaario a2 tilannetta, jossa päästöjä ei juuri rajoiteta ja lämpötila nousee 3–4 °C. [11] Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla sitä.

Talvien leudontumisen seurauksena viljelijän kannattaa nykyistä useammin valita syksyllä kylvettäviä viljalajikkeita (syysvehnä, -ohra, -kaura ja -rapsi), koska ne ovat kevätkylvöisiä satoisampia. Ongelmana tulee kuitenkin vielä pitkään olemaan syyskylvöisten kasvien talvehtiminen. Kasvustot voivat kärsiä sään nykyistä voimakkaammista vaihteluista (esimerkiksi sulan ja pakkasen vuorottelun aiheuttamista hapettomista oloista), lumettomien kausien aiheuttamista kuivuus- ja pakkasvaurioista tai kosteissa ja lämpimissä oloissa lisääntyvistä sienitaudeista ja tuholaisista. Syyskylvöjä haittaavat myös hyvin sateiset syksyt, jotka saattavat jopa estää kylvämisen. [14]

Suomen peltojen viljelykasvilajisto voi tulevaisuudessa olla merkittävästi nykyistä monipuolisempi, sillä kasvavan lämpösumman myötä nyt vähän viljeltyjen lajien kasvatus on tulevaisuudessa kannattavampaa. Peltopinta-alaa saattavat vallata rapsi, tattari, pellava, auringonkukka, hamppu ja hernekasvit (herne, härkäpapu ja lupiini). Esimerkiksi rapsi on sopivissa oloissa paljon satoisampi kuin nykyään enemmän viljelty sisarlajinsa rypsi. Hernekasvien suosiota nostaa niiden kyky sitoa typpeä ilmakehästä eli typpiomavaraisuus. Nykyään etelämpänä Euroopassa kasvatetuista lajeista rehumaissin viljely kannattanee Etelä-Suomessa kuluvan vuosisadan loppupuolella. [12], [15]

Ilmaston lämpeneminen voi haitata viljelykasveja suoraan, sillä kasvukauden korkeammat lämpötilat kiihdyttävät joidenkin viljojen kehitystä, jolloin jyväkoko ja sen mukana jyväsato voi jäädä pieneksi [16]. Tämä ei kuitenkaan haittaa kasveja, joita ei viljellä jyvien vuoksi. [13] Muun muassa peruna, rehuksi kasvatettavat nurmikasvit, kuten nurminata ja jotkin bioenergiakasvit, voivat hyötyvät lämpenemisestä viljoja enemmän [17], [13]. Yksi suurimmista ilmastonmuutoksen lähitulevaisuuden uhkista on ilmaston ääri-ilmiöiden (hellejaksot, rankkasateet) yleistyminen ja niiden vaikutukset maatalouden tuottavuuteen [18], [19].

Sateen ajoitus ja viljelykasvien veden tarve eivät kohtaa

Pidentyvän kasvukauden ja keväiden lämpenemisen hyödyt riippuvat siitä, miten sateet jakautuvat vuodenaikojen kesken. Vaikka ilmaston lämpeneminen toisi suurempia satoja, niin samalla nousee myös kasvien kasvamiseen tarvittavan veden määrä. Sademäärien taas ennustetaan lisääntyvän etenkin kasvukauden ulkopuolella, joten kuivuus saattaa osaltaan leikata ilmastonmuutoksen mukanaan tuomaa sadonlisäystä Suomessa. [20], [21], [15]

Keväällä saattaa maassa olla kosteutta talven jäljiltä, mikä parantaa syyskylvöisten kasvilajien ja -lajikkeiden ennustetta. Sama koskee myös lajikkeita ja peltoja, joilla kylvöä voitaisiin keväällä aikaistaa nykyistä korkeampien kevätlämpötilojen ansiosta. Peltokasvit eivät kuitenkaan välttämättä hyödy kasvukauden pitenemisestä kesän jatkona, koska päivä lyhenee nopeasti, auringon valo vähenee ja lisääntyvät rankat syyssateet yhdessä vähentyvän haihdunnan kanssa myöhästyttävät korjuuta, lakoonnuttavat viljaa ja huonontavat sadon laatua. [17], [13], [14], [20]

Ilmastonmuutoksen seurauksena kohonneiden lämpötilojen ja lisääntyvien talvisateiden on arvioitu lisäävän eroosiota sekä vesistöjen rehevöitymistä aiheuttavia ravinne- ja kasvinsuojeluainevalumia [12], [13]. Talvisateet ja routakauden lyheneminen saattavat myös heikentää peltomaan rakenteellista laatua Etelä-Suomen savimailla aiheuttamalla maan tiivistymistä [12], [22]. Lisäksi maan tiivistymistä lisää maaperän orgaanisen aineksen hajoamisen nopeutuminen lämpötilojen noustessa [23].

Hiilidioksidipitoisuuden kasvusta on viljelykasveille sekä hyötyä että haittaa

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu edistää kasvin yhteyttämistä ja tehostaa vedenkäyttöä, mikä saattaa lisätä kasvin tuottoisuutta. Vaikutukset satomäärään riippuvat kuitenkin yleensä myös muista tekijöistä, kuten veden ja ravinteiden saatavuudesta sekä lämpötilasta. Lisäksi hiilidioksidipitoisuuden kasvun on arvioitu lisäävän enemmän kasvien kokonaismassaa kuin sadon määrää, mutta tulokset vaihtelevat lajikohtaisesti. [13], [22], [24] Useimmiten kohonnut lämpötila vaikuttaa kuitenkin merkittävämmin kasveihin kuin lisääntynyt hiilidioksidin määrä [25].

Korkeammat hiilidioksidipitoisuudet voivat myös vähentää eläimille tärkeää typen määrää rehukasveissa ja heikentää näin rehusadon laatua [26], vaikka Suomessa tehdyissä tutkimuksissa ei saatu samanlaista tulosta [27]. Voimistunut yhteyttäminen lisää suoraan vain kasvin hiiliyhdisteiden tuotantoa, minkä seurauksena korkeassa hiilidioksidipitoisuudessa kasvavassa kasvissa saattaa olla suhteessa vähemmän typpeä kuin hiiltä verrattuna nykyoloissa kasvaneeseen kasviin [24]. Kasvien on kuitenkin todettu kohotetussa hiilidioksidipitoisuudessa lisäävän myös typen ottoa maaperästä [22], joten ilmaston lämpeneminen voi myös lisätä typen sitomista ilmasta maaperään [28].

Kasvintuhoojat menestyvät paremmin lämpimässä ilmastossa

Monien kasvintuhoojien, eli kasvitautien ja tuholaisten, arvioidaan lisääntyvän ilmaston lämmetessä. Niiden menestymistä edistävät lisääntyvä kosteus, lämpötilan nousu, lämpösumman saavuttaminen varhaisemmassa vaiheessa ja talvien leudontuminen. Samalla uusien, ennen Suomessa esiintymättömien kasvintuhoojien määrän arvioidaan kasvavan, esimerkiksi uusien viljelykasvilajien ja -lajikkeiden tuodessa mukanaan myös omat tuholaisseuralaisensa. [29], [12], [30]

Tuholaiset ja taudinaiheuttajat voivat hyötyä ilmaston lämpenemisestä kasveja tehokkaammin [29]. Tuholaislajit voivat muodostaa pysyviä, leutojen talvien yli selviäviä kantoja, ja monet niistä pystynevät tuottamaan vuodessa useamman tai runsaamman sukupolven [22], [31]. Tuholaisten määrää saattaa lisätä myös syyskylvöisiin lajikkeisiin siirtyminen, koska silloin tuholaisille on tarjolla ravintoa ympäri vuoden [12]. Uusien hyönteisten mukana Suomeen kulkeutunee myös uusia kasvien virustauteja [23], [29].

Joidenkin tuholaisten talvehtimismenestystä saattaa pienentää lumipeitekauden lyheneminen [13]. Tuholaisten vaikutusta saattaa joihinkin lajikkeisiin vähentää myöhäinen syyskylvö: esimerkiksi rukiin kylvön ajoittamisen mahdollisimman myöhäiseksi on todettu vähentävän tuhohyönteisten ja rikkakasvien määrää ja haittoja [32]. Kasvukauden pidentyminen sekä lisääntyneet lämpö ja kosteus saattavat edistää uusien ja vanhojen rikkakasvien yleistymistä, mutta muutokset rikkakasvien määrässä johtunevat kuitenkin jatkossakin ensisijaisesti pellon käytössä ja viljelytekniikassa tapahtuvista muutoksista. [12].

Kasvitaudeista perunaruttoa aiheuttavan Phytophthora infestans -munasienen on jo nyt todettu hyötyneen muuttuneen ilmaston otollisista säistä [33]. Perunan lehtiä syövä koloradonkuoriainen (Leptinotarsa decemlineata) on esimerkki tuholaislajista, joka ainakin osittain ilmastonmuutoksen turvin vaikuttaisi vähitellen olevan asettumassa perunanviljelijöidemme pysyväksi vaivaksi (kuva 3) [34], [17]. Uudet viljelylajit toisivat Suomeen tullessaan mukanaan todennäköisesti myös omat tuholaisseuralaisensa. Maissin perässä oletetaan leviävän maissikoisan (Ostrinia nubilalis), joka voi vahingoittaa myös muiden viljelykasvien satoja. [12], [20], [29]

Koloradonkuoriainen © Elintarviketurvallisuusvirasto Evira

Kuva 3. Koloradonkuoriainen on yksi ilmastonmuutoksesta hyötyvistä kasvituholaisista. 

Satojen kasvattaminen vaatii viljelykasvien ja -tekniikoiden muutoksia

Jos Suomessa jatketaan peltokasvien nykyisen kaltaista viljelyä yrittämättä sopeutua olosuhteiden muutoksiin, tulisivat kokonaissadot pysymään korkeintaan ennallaan tai laskemaan [15], [35]. Mikäli maanviljelyä sopeutetaan tulevaan ilmastoon, pelloilta saadut hehtaarisadot saattavat kasvaa ja Suomen tulevaisuus nykypäivän Tanskan tai Baltian tapaisena maanviljelysalueena toteutua [12], [23]. Kasvien kokonaistuotantoa lisäävät sopeuttamistoimet voidaan lukea myös ilmastonmuutoksen hillintätoimiin, koska ne vähentävät samalla myös maatalouden kasvihuonekaasupäästöjä [11].

Tuleviin ilmasto-oloihin voidaan sopeutua eli varautua eri tavoin. Maanviljelijät tekevät jatkuvasti säähän ja ilmastoon liittyviä päätöksiä, esimerkiksi käynnistäessään kylvöt kasvukauden alkaessa [36], [37], [38]. Tällainen viljelijöiden spontaani eli omaehtoinen sopeutuminen ilmastonmuutokseen tulee jatkumaan myös tulevaisuudessa. Lisäksi tarvitaan ennakoivaa tai suunniteltua sopeutumista, kuten sopivien viljelylajikkeiden jalostamista ja kasvitautien seurantajärjestelmien kehittämistä [15], jotta voidaan varautua esimerkiksi satojen vuosittaiseen vaihteluun ja sään ääri-ilmiöiden aiheuttamiin tuotantohäiriöihin [39]. Suunnittelua vaativat myös pitkäaikaiset rakenteelliset muutokset, kuten muutokset viljelymenetelmissä, satolajikkeiden jalostamisessa ja maanhoitotekniikoissa [40].

Suurempien viljasatojen ehtona on viljalajikkeiden jalostaminen pitkään päivään ja tuleviin ilmasto-oloihin sopiviksi [15]. Nykyään Suomen eteläpuolella kasvavia viljalajikkeita ei voida sellaisinaan ottaa Suomessa viljelyyn, koska päivät ovat pohjoisessa pidempiä. Pitkä päivä nopeuttaa viljojen kehitystä, joten jyviä ehtisi muodostua vähemmän kuin niissä oloissa, joihin lajike on jalostettu. Nopea kehitys olisi ongelmana myös nykyisillä lajikkeilla, sillä käytännössä ilmastonmuutos nostaisi lämpösummaa niiden kannalta liian paljon. [1], [12], [13]

Käytännön sopeutumistoimia ovat lisäksi esimerkiksi viljelyn ja laidunnuksen vuorottelu, siirtyminen syyskylvöisiin lajikkeisiin, pellon pitäminen sängellä tai suoraviljelytekniikoiden kehitys, joilla voidaan torjua muun muassa lauhojen ja sateisten talvien aiheuttamaa peltojen eroosiota ja ravinteiden huuhtoutumista [12], [23], [41], [42]. Useamman viljelykasvin ja lajikkeen viljely samalla tilalla saattaa pienentää yllättävien säiden aiheuttamien satovahinkojen riskejä [35], [43], [44], [45]. Maan kasvukunnon ylläpitämiseksi myös vedenkäyttöä on tehostettava eri keinoin, joita ovat esimerkiksi peltojen peruskuivaus, veden välivarastointi ja kastelulaitteiston järjestäminen [11]. Kevätkuivuuden torjumiseksi peltoja aletaan mahdollisesti kastella koneellisesti [23].

Tuottavuustekijät vaikuttavat maanviljelyn muutoksiin

Sekä nykyään että tulevaisuudessa maanviljelijän valitsemiin lajivalintoihin vaikuttaa kannattavuus eli satoennusteiden lisäksi tuottajahinnat, kysyntä ja maanviljelylle myönnettävät tuet. Tuottajahintoihin puolestaan vaikuttaa se, vähentääkö vai kasvattaako ilmastonmuutos tuotantoa Suomessa ja muualla maailmassa. [13]

Lajivalintoja tehdessään viljelijä joutuu myös harkitsemaan, kuinka paljon epävarmuutta hän sietää. Etukäteen ei voi varmuudella tietää, miten uusi laji tai lajike viihtyy omalla pellolla. Epävarmuus voi hidastaa siirtymistä uusien kasvien viljelyyn. [13], [15], [46] Vaikka markkinat ohjaavatkin viljelijöitä lajivalinnoissa, siirtymällä monimuotoiseen peltoviljelyyn voitaisiin lisätä viljelyvarmuutta, ylläpitää pellon kasvukuntoa ja vähentää ympäristövaikutuksia [11].

Vaikka hehtaarisadot suurenisivat, ei ole mielekästä kasvattaa kasvintuotannon kokonaismäärää, jos ulkomainen tai kotimainen kysyntä ei yllä tuotannon tasolle. Toisaalta suurempien satojen mahdollisuus voi päinvastoin houkutella viljelijää tehostamaan viljelytapojaan entisestään [47].

 

11.11.2014 (Päivitetty)

Lähteet

  1. Peltonen-Sainio, P., Rajala, A. & Seppälä, R. T. 2005. Viljojen kehityksen ja kasvun ABC. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, Kasvinjalostus, Jokioinen. Maa- ja elintarviketalous 67. 72 s. http://www.mtt.fi/met/pdf/met67.pdf
  2. Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike. 25.3.2014 (Päivitetty). Käytössä oleva maatalousmaa. Maataloustilastot. [Viitattu 8.5.2014.] http://www.maataloustilastot.fi/kaytossa-oleva-maatalousmaa
  3. Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike. 26.9.2013. Maatilojen sadonkäyttö 2012−2013. Maataloustilastot. [Viitattu 8.5.2014.] http://www.maataloustilastot.fi/maatilojen-sadonk%C3%A4ytt%C3%B6-2012-2013_fi
  4. Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike. 25.2.2014 (Päivitetty). Sato ja viljasadon laatu 2013. Maataloustilastot. [Viitattu 8.5.2014.] http://www.maataloustilastot.fi/satotilasto
  5. Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike. 26.9.2013. Viljatase 2012−2013, ennakko. Maataloustilastot. [Viitattu 9.5.2014.] http://www.maataloustilastot.fi/viljatase
  6. Peltonen-Sainio, P., Rajala, A., Känkänen, H. & Hakala, K. 2009. Improving farming systems in northern European conditions. In: Sadras, V. O. & Calderini, D. F. (eds.) Crop Physiology. Applications for Genetic Improvement and Agronomy. Elsevier, Amsterdam. 71–97. http://dx.doi.org/10.1016/B978-0-12-374431-9.00004-9
  7. Niemi, J. & Ahlstedt, J. 2013. Suomen maatalous ja maaseutuelinkeinot 2013. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT taloustutkimus, Helsinki. Julkaisuja 114. 100 s. https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/mtt/julkaisut/suomenmaatalousjamaaseutuelinkeinot/jul114_SM2013.pdf
  8. Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike. 17.4.2014 (Päivitetty). Maatalous- ja puutarhayritysten rakenne 2013. Maataloustilastot. [Viitattu 8.5.2014.] http://www.maataloustilastot.fi/maatilojen-rakenne
  9. Jylhä, K., Ruosteenoja, K., Räisänen, J., Venäläinen, A., Tuomenvirta, H., Ruokolainen., L., Saku, S. & Seitola, T. 2009. Arvioita Suomen muuttuvasta ilmastosta sopeutumistutkimuksia varten. ACCLIM-hankkeen raportti 2009. Ilmatieteen laitos, Helsinki. Ilmatieteen laitoksen raportteja 2009:4. 102 s. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/15711/2009nro4.pdf?sequence=1
  10. Ruosteenoja, K., Räisänen, J. & Pirinen, P. 2011. Projected changes in thermal seasons and the growing season in Finland. International Journal of Climatology, Volume 31, Issue 10: 1473–1487. http://dx.doi.org/10.1002/joc.2171
  11. Peltonen-Sainio, P. & Hakala, K. 2014. Viljely muuttuvassa ilmastossa – miten peltoviljely sopeutetaan onnistuneesti, TEHO Plus -hankkeen raportti 4/2014. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT. 12 s. https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/mtt/julkaisut/muut/TEHO_Plus_Ilmastonmuutos_esite_suomi.pdf?f=494961&n=11&p=841831&c=18369930
  12. Peltonen-Sainio, P. 2009. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen maa- ja elintarviketaloudessa (ILMASOPU), loppuraportti . Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus. 21 s. http://www.mmm.fi/attachments/ymparisto/sopeutuminen/5oGpi1h7O/ILMASOPU_loppuraportti.pdf
  13. Hildén, M., Lehtonen, H., Bärlund, I., Hakala, K., Kaukoranta, T. & Tattari, S. 2005. The practice and process of adaptation in Finnish agriculture, FINADAPT Working Paper 5. Finnish Environment Insitute, Helsinki.Finnish Environment Institute Mimeographs 335. 28 p. http://hdl.handle.net/10138/41043
  14. Schulz, T. M. 2009. Ilmastonmuutoksen vaikutukset Suomen maatalouteen. Vulnerability assessment of ecosystem services for climate change impacts and adaptation, Action 7: Assessment of impacts and adaptation measures for agricultural production, Deliverable 1: Review of warming impacts in boreal agriculture. 33 s. http://www.syke.fi/download/noname/%7B1FC49C12-19D2-48A9-B907-F5D118953497%7D/40626
  15. Peltonen-Sainio, P., Jauhiainen, L., Hakala K. & Ojanen H. 2009. Climate change and prolongation of growing season: changes in regional potential for field crop production in Finland. Agricultural and Food Science, Volume 18: 171−190. http://www.mtt.fi/afs/pdf/mtt-afs-v18n3-4p171.pdf
  16. Rötter, R. P., Palosuo, T., Pirttioja, N. K., Dubrovsky, M., Salo, T., Fronzek, S., Aikasalo, R., Trnka, M., Ristolainen, A. & Carter, T.R. 2011. What would happen to barley production in Finland if global warming exceeded 4 °C? A model-based assessment. European journal of agronomy 35 4: 205–214. http://dx.doi.org/10.1016/j.eja.2011.06.003
  17. Maa- ja metsätalousministeriö 2005. Ilmastonmuutoksen kansallinen sopeutumisstrategia. MMM:n julkaisuja 1/2005. 276 s. http://www.mmm.fi/attachments/mmm/julkaisut/julkaisusarja/5entWjJIi/MMMjulkaisu2005_1.pdf
  18. IPCC. 2014. Summary for policymakers. In: IPCC. 2014. Climate Change 2014: Impacts, Adaptation, and Vulnerability. Part A: Global and Sectoral Aspects. Contribution of Working Group II to the Fifth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change [Field, C. B., Barros, V. R., Dokken, D. J., Mach, K. J., Mastrandrea, M. D., Bilir, T. E., Chatterjee, M., Ebi, K. L., Estrada, Y. O., Genova, R. C., Girma, B., Kissel, E. S., Levy, A. N., MacCracken, S., Mastrandrea, P. R. & White, L. L. (eds.)]. Cambridge University Press, Cambridge, United Kingdom and New York, NY, USA: 1–32. http://ipcc-wg2.gov/AR5/images/uploads/WG2AR5_SPM_FINAL.pdf
  19. Trnka, M., Rötter, R. P., Ruiz-Ramos, M., Kersebaum, K. C., Olesen, J. E., Zalud, Z., Semenov, M. A. 2014. Adverse weather conditions for European wheat production will become more frequent with climate change. Nature Climate Change 4: 637–643. http://dx.doi.org/10.1038/nclimate2242
  20. Hakala, K. 14.1.2010 (Päivitetty). Ilmastonmuutos jatkaa kasvukautta. MTT Luonnonvarapuntari. [Viitattu 16.7.2014.] https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/Luonnonvarapuntari/Ymparisto1/Ilmastonmuutos
  21. Rötter, R. ja van De Geijn, S. C. 1999. Climate change effects on plant growth, crop yield and livestock. Climatic Change, Volume 43, Issue 4: 651−681. http://link.springer.com/article/10.1023%2FA%3A1005541132734
  22. Carter, T. & Saarikko, R. 1996. Maatalous. Kirjassa: Kuusisto, E., Kauppi, L. & Heikinheimo, P. (toim.), Ilmastonmuutos ja Suomi. Yliopistopaino, Helsinki: 126−143.
  23. Molarius, R., Keränen, J., Jylhä, K., Sarlin, T. & Laitila, A. 2010. Suomen elintarviketuotannon turvallisuuden haasteita muuttuvissa ilmasto-olosuhteissa. VTT, Tampere. Tutkimusraportti VTT-R-2672-10. 82 + 51 s. http://www.vtt.fi/inf/julkaisut/muut/2010/VTT-R-2672-10.pdf
  24. Hakala, K. 1998. Growth and yield potential of spring wheat in a simulated changed climate with increased CO2 and higher temperature. European Journal of Agronomy, Volume 9, Issue 1: 41–52. http://dx.doi.org/10.1016/S1161-0301(98)00025-2
  25. Asseng, S., Ewert, F.,Rosenzweig, C., Jones, J.W., Hatfield, J. L., Ruane, A.C., Boote, K. J., Thorburn, P. J., Rötter, R. P., Cammarano, D., Brisson, N., Basso, B., Martre, P., Aggarwal, P. K., Angulo, C., Bertuzzi, P., Biernath, C., Challinor, A. J., Doltra, J., Gayler, S., Goldberg, R., Grant, R., Heng, L., Hooker, J., Hunt, L.A., Ingwersen, J., Izaurralde, R. C., Kersebaum, K. C., Müller, C., Naresh Kumar, S., Nendel, C., O’Leary, G., Olesen, J. E., Osborne, T. M., Palosuo, T., Priesack, E., Ripoche, D., Semenov, M. A., Shcherbak, I., Steduto, P., Stöckle, C., Stratonovitch, P., Streck, T., Supit, I., Tao, F., Travasso, M., Waha, K., Wallach, D., White, J. W., Williams, J. R. & & Wolf J., 2013. Uncertainty in simulating wheat yields under climate change. Nature Climate Change, Volume 3, Number 9: 827–832. http://dx.doi.org/10.1038/nclimate1916
  26. Porter, J. R., Xie, L., Challinor, A. J., Cochrane, K., Howden, S. M., Iqbal, M. M., Lobell, D. B., & Travasso, M. I. 2014. Food Security and Food Production Systems. (7.3.2.5. Food and Fodder Quality and Human Health) In: IPCC. 2014. Climate Change 2014: Impacts, Adaptation and Vulnerability. Part A: Global and Sectoral Aspects. Contribution of Working group II to the Fifth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change [Barros, V. R., Field, C. B., Dokken, D. J., Mastrandrea, M. D., Mach, K. J., Bilir, T. E., Chatterjee, M., Ebi, K. K., Estrada, Y. O., Genova, R. C., Girma, B., Kissel, E. S., Levy, A. N., MacCracken, S., Mastrandrea, P. R. & White L. L. (eds.)] Cambridge University Press, Cambridge, UK & New York, NY, USA:.485–533. http://www.ipcc.ch/pdf/assessment-report/ar5/wg2/WGIIAR5-Chap7_FINAL.pdf
  27. Hakala, K. & Mela, T. 1996. The effects of prolonged exposure to elevated temperatures and elevated CO2 levels on the growth, yield and dry matter partitioning of field-sown meadow fescue. Agricultural and Food Science in Finland 5: 285-298. http://urn.fi/URN:NBN:fi:ELE-534564
  28. Cannell, M. G. R. & Thornley, J. H. M. 1998. N-poor ecosystems may respond more to elevated [CO2] than N-rich ones in the long term. A model analysis of grassland. Global Change Biology, Volume 4, Issue 4: 431–442. http://dx.doi.org/10.1046/j.1365-2486.1998.00167.x
  29. Hakala, K., Hannukkala, A., Huusela-Veistola, E., Jalli, M. & Peltonen-Sainio, P. 2011. Pests and diseases in a changing climate: a major challenge for Finnish crop production. Agricultural and Food Science Volume 20, Issue 1: 3−14. http://ojs.tsv.fi/index.php/AFS/article/view/6001
  30. Maa- ja metsätalousministeriö 7.4.2011. Öljykasvit. [Viitattu 8.5.2014] http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/maatalous/maataloustuotanto/kasvituotanto/oljykasvit.html
  31. Pöyry, J., Leinonen, R., Söderman, G., Nieminen, M., Heikkinen, R. K. & Carter, T. R. 2011. Climate-induced increase of moth multivoltinism in boreal regions. Global Ecology and Biogeography, Volume 20, Issue 2: 289–298. http://dx.doi.org/10.1111/j.1466-8238.2010.00597.x
  32. Huusela-Veistola, E., Jalli, H., Salonen, J., Pahkala, K. & Laine, A. 2006. Sowing time affects the abundance of pests and weeds in winter rye. Agricultural and Food Science, Volume 15, Number 1: 43–60. (57) http://ojs.tsv.fi/index.php/AFS/article/view/5825
  33. Hannukkala, A., Kaukoranta, T., Lehtinen, A. & Rahkonen, A. 2007: Late-blight epidemics on potato in Finland, 1933−2002; increased and earlier occurrence of epidemics associated with climate change and lack of rotation. Plant Pathology, Volume 56, Issue 1: 167−176. http://dx.doi.org/10.1111/j.1365-3059.2006.01451.x
  34. Hakala, K. & Peltonen-Sainio, P. 2008. Tuleeko Suomesta vilja-aitta, kun ilmasto muuttuu? Julkaisussa: Hopponen, A. (toim.) Maataloustieteen Päivät 2008 [verkkojulkaisu]. Suomen Maataloustieteellisen Seuran tiedotteita no 23. 7 s. http://www.smts.fi/mpol2008/index_tiedostot/Esitelmat/es052.pdf
  35. Hakala, K., Himanen, S., Hyvönen, T., Kahiluoto, H., Laitila, A., Molarius, R., Peltonen-Sainio, P., Pilli-Sihvola, K. & Saikkonen, K. 2012. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen maa- ja elintarviketaloudessa. Julkaisussa: Ruuhela, R. (toim.) 2012. Miten väistämättömään ilmastonmuutokseen voidaan varautua? - yhteenveto suomalaisesta sopeutumistutkimuksesta eri toimialoilla. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 6/2011: 28−37. http://www.mmm.fi/attachments/mmm/julkaisut/julkaisusarja/2012/67Wke725j/MMM_julkaisu_2012_6.pdf
  36. Kaukoranta, T. & Hakala, K. 2008. Impact of spring warming on sowing times of cereal, potato and sugar beet in Finland. Agricultural and Food Science, Volume 17: 165−176. http://www.mtt.fi/afs/pdf/mtt-afs-v17n2p165.pdf
  37. Peltonen-Sainio, P., Jauhiainen, L., Niemi, J. K., Hakala, K., Sipiläinen, T.. 2013. Do farmers rapidly adapt to past growing conditions by sowing different proportions of early and late maturing cereals and cultivars? Agricultural and Food Science, Volume 22, Number 3: 331−341. http://ojs.tsv.fi/index.php/AFS/article/view/8153
  38. Himanen, S. J., Hakala, K., Kahiluoto & H.. 2013. Crop responses to climate and socioeconomic change in northern regions. Regional Environmental Change, Volume 13, Issue 1: 17–32. http://dx.doi.org/10.1007/s10113-012-0308-3
  39. Maa- ja metsätalousministeriö. 2011. Maa- ja metsätalousministeriön ilmastonmuutokseen sopeutumisen toimintaohjelma 2011–2015 – Huoltovarmuutta, kestävää kilpailukykyä ja riskinhallintaa. 48 s. http://www.mmm.fi/attachments/mmm/julkaisut/muutjulkaisut/5yZhPxNpC/MMM_n_ilmastonmuutoksen_sopeutumisen_toimintaohjelma.pdf
  40. Olesen, J. E., Trnka, M., Kersebaum, K. C., Skjelvåg, A. O, Seguin, B., Peltonen-Sainio, P., Rossi, F., Kozyra, J. & Micale, F. 2011. Impacts and adaptation of European crop production systems to climate change. European Journal of Agronomy, Volume 34, Issue 2: 96−112. (107) http://dx.doi.org/10.1016/j.eja.2010.11.003
  41. Granlund, K., Peltonen-Sainio, P., Hakala, K. & Puustinen, M. 2010. Viherkesanto maatalousmaan ravinnekuormituksen hallinnassa muuttuvissa ilmasto-oloissa. Julkaisussa: Hopponen, A. (toim.) 2010. Maataloustieteen päivät 2010. [verkkojulkaisu]. Suomen Maataloustieteellisen Seuran julkaisuja no 26: 5 s. http://www.smts.fi/jul2010/poste2010/170.pdf
  42. Knuutila, O., Hautala, M., Ristolainen, A., Palojärvi, A. & Alakukku, L. 2010. Kasvipeitteisyyden viljelyteknologia muuttuvassa ilmastossa – jatkuvat mittaukset kasvipeitteisyydestä johtuvien ilmiöiden selvittämiseksi. Julkaisussa: Hopponen, A. (toim.) 2010. Maataloustieteen päivät 2010. [verkkojulkaisu]. Suomen Maataloustieteellisen Seuran julkaisuja no 26: 4 s. http://www.smts.fi/jul2010/poste2010/256.pdf
  43. Hakala, K., Jauhiainen, L., Himanen, S., Rötter, R., Salo, T., Kahiluoto, H.. 2012. Sensitivity of barley varieties to weather in Finland. Journal of Agricultural Science, Volume 150, Issue 02: 145–160. http://dx.doi.org/10.1017/S0021859611000694
  44. Himanen, S. J., Ketoja, E., Hakala, K., Rötter, R. P., Salo, T. & Kahiluoto, H.. 2013. Cultivar diversity has great potential to increase yield of feed barley. Agronomy for Sustainable Development, Volume 33, Issue 3: 519-530. http://dx.doi.org/10.1007/s13593-012-0120-y
  45. Kahiluoto, H., Kaseva, J., Hakala, K., Himanen, S. J., Jauhiainen, L., Rötter, R. P., Salo, T. & Trnka, M.. 2014. Cultivating resilience by empirically revealing response diversity. Global Environmental Change, Volume 25: 186-193. http://dx.doi.org/10.1016/j.gloenvcha.2014.02.002
  46. Juday, G. P., Barber, V., Duffy, P., Linderholm, H., Rupp, S., Sparrow, S., Vaganov, E. & Yarie, J. 2004. Forests, Land Management, and Agriculture. In: ACIA Scientific Report, Cambridge University Press, 2005: 781−862. http://www.acia.uaf.edu/PDFs/ACIA_Science_Chapters_Final/ACIA_Ch14_Final.pdf
  47. Bindi, M. & Olesen, J. E. 2011. The responses of agriculture in Europe to climate change. Regional Environmental Change, Volume 11, Issue 1: 151–158. http://dx.doi.org/10.1007/s10113-010-0173-x

Tuottajatahot