Ilmastonmuutos tuo kalankasvatukselle haasteita Suomessa

Ilmastonmuutoksen myötä nousevat vesien lämpötilat ja pidentyvä kasvukausi voivat lisätä kalankasvatuksen tuotantomääriä ja kannustaa uusien lajien kasvatukseen. Haasteita aiheuttavat muun muassa hellejaksot, jolloin kalat voivat kärsiä hapenpuutteesta. Näihin vaikutuksiin voidaan sopeutua kalankasvatuksen sijainninohjauksen, kasvatustekniikan ja -lajiston avulla.

Kalaa kasvatetaan runsaasti ruoaksi ja istutettavaksi

Kalankasvatus eli kalanviljely on tärkeä elinkeino Suomessa. Sitä harjoittavat kaupalliset yritykset, valtio, yhteisöt ja voimalaitosten omistamat kalankasvatus­laitokset. [1] Vuosittain ruokakalaa kasvatetaan yli 10 miljoonaa kiloa, josta noin 95 % on kirjolohta. Toiseksi tärkein kasvatettu ruokakala on siika, jonka lisäksi kasvatetaan kuhaa, sampea, taimenta ja nieriää. [2], [3]

Ruokakalan lisäksi kalankasvatus tuottaa kalanpoikasia istutuksia varten tai kasvatettaviksi kookkaammiksi ruokakaloiksi [2]. Laitoksissa tuotetaan myös jonkin verran ruokamätiä. Kirjolohi on painossa mitattuna merkittävin kasvatuskala myös mädintuotannossa. [3]

Kasvatukseen soveltuvat sellaiset kalalajit, joilla on hyvä hintataso sekä kysyntä markkinoilla ja joiden viljely­tekniikka tunnetaan. Lisäksi niiden tulee olla nopeakasvuisia, kyetä hyödyntämään rehua tehokkaasti ja kestää tauteja [2].

Kalaa kasvatetaan erilaisissa laitoksissa (kuva 1) riippuen kasvatettavasta lajista ja vesialueesta. Erilaisia laitostyyppejä ovat hautomot, emokala-, poikastuotanto-, ruokakala- ja kiertovesilaitokset sekä luonnonravinto- ja onkilammikot. Laitokset ovat usein laitostyyppien yhdistelmiä, varsinkin sisävesillä. [1] Kalankasvatuslaitoksia ja luonnonravinto­lammikko­viljelmiä on viime vuosina ollut noin 500. Suurin osa ruokakalasta kasvatetaan Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomen merialueilla. [2], [3]

kalankasvattamo © MMM

Kasvatusaltaita kalankasvattamolla.

Lämpeneminen voi hyödyttää kalanpoikasia

Ilmastonmuutoksen myötä nouseva veden lämpötila ja pidentyvä kasvukausi voivat nopeuttaa kalojen kasvua ja lisätä laitosten tuotantoa [4]. Koska kaloja ruokitaan laitoksissa, poikasten ravinnonsaanti ei ole yhtä riippuvaista ilmastonmuutoksen vaikutuksista ravintoeläinten kasvuun kuin luonnon vesissä [5].

Myös luonnonravintolammikoissa pystytään tulevaisuudessa kasvattamaan nykyistä suurempi määrä kaloja, koska korkeampi lämpötila lisää lammikoiden perustuotantoa [5]. Mitä suurempi perustuotanto on, sitä enemmän lammikossa voi kasvaa myös kalojen ravintoeläimiä, kuten eläinplanktonia ja pohjaeläimiä.

Lämpö voi aiheuttaa hapenpuutetta ja lisätä tauteja

Veden lämpeneminen voi vaikuttaa myös kielteisesti erityisesti meille tärkeiden lohikalojen kasvatukseen. Kalat voivat kärsiä hapenpuutteesta kesän hellejaksojen aikana, koska korkeammassa lämpötilassa vesi sisältää vähemmän happea, kun taas kalan hapenkulutus kasvaa lämpötilan noustessa. Liian lämpimässä ja/tai vähähappisessa vedessä kalat eivät kykene hyödyntämään ravintoa tehokkaasti. [6]

Altaassa kasvava kala ei voi myöskään hakeutua itselleen parhaiten sopiviin lämpötilaoloihin, toisin kuin luonnossa [7]. Lisäksi monet loiset ja muut taudinaiheuttajat viihtyvät paremmin lämpimämmässä vedessä [8].

Muutoksiin voidaan sopeutua sijainninohjauksen, kasvatuslajiston ja kasvatustekniikan avulla

Ilmaston lämpeneminen ja etenkin kasvukauden pidentyminen keväästä ja syksystä voivat hyödyttää kalankasvatusta, jos niiden aiheuttamiin muutoksiin sopeudutaan eli varaudutaan. Ilmaston ja vesien lämpenemiseen voidaan sopeutua ohjaamalla kasvatusta alueille, joissa korkeiden lämpötilojen riski on pienempi. Lisäksi voidaan monipuolistaa kasvatettavien kalalajien valikoimaa lämpimämmän veden kalalajeihin, kuten kuhaan, ja jalostaa nykyisin kasvatettavia siika- ja kirjolohikantoja sietämään korkeampia lämpötiloja. [9] Esimerkiksi lämpimissä vesissä viihtyvää kuhaa tuodaan Suomeen tällä hetkellä Virosta ja Venäjältä, mutta tulevaisuudessa tuontia voitaisiin mahdollisesti korvata kotimaisella tuotannolla markkinoiden kysynnän rajoissa [10].

Ilmaston lämpeneminen voi myös parantaa maan pohjoisosissa olevien kasvattamojen toimintaedellytyksiä pidentämällä kalojen kasvukautta [5]. Myös kasvatustekniikkaa ja laitteita voidaan kehittää: esimerkiksi suljetuissa kiertovesilaitoksissa on mahdollista säädellä myös veden lämpötilaa [9].

Uusien lajien kasvattaminen ja tuotannon kasvu voivat kuitenkin lisätä laitoksista luonnonvesiin karanneiden kalojen määrää. Karkulaiset saattavat kilpailla Suomen vesissä luonnonvaraisesti elävien lajien kanssa, levittää taudinaiheuttajia luontoon tai risteytymällä muuntaa luonnonvaraisen kannan perimää huonommin Suomen olosuhteisiin sopivaksi. [5] Kalankasvattamoissa joudutaan myös varautumaan sään ääri-ilmiöiden yleistymiseen, mikä voi kasvattaa kustannuksia, sillä tämä vaatii rakenteiden korjausta. Kuluja voivat lisätä myös hapekkaan veden kasvava tarve sekä tautien ennaltaehkäisy ja hoito. [11]

Kalojen ruokinnassa käytetty rehu sisältää ravinteita, kuten fosforia ja typpeä, jotka aiheuttavat vesistöjen rehevöitymistä. Lisäksi kalankasvatuksesta aiheutuu kasvihuonekaasu- ja happamoittavia päästöjä. [12] Kalankasvatustekniikoita on viime vuosina kehitetty vähemmän päästöjä aiheuttaviksi ja lämpenemisen haittoja lieventäviksi. Rehuja ja ruokintajärjestelmiä on kehitetty vähemmän rehevöittäviksi, esimerkiksi edistämällä Itämeren kalasta ja kasviproteiinista valmistetun kalanrehun käyttöä, minkä lisäksi viljeltävien kalakantojen ominaisuuksia on parannettu valintajalostuksen avulla. [13] Lisäksi lainsäädännöllä pyritään puuttumaan päästöihin jatkossa entistä enemmän ilman, että tuotantoa rajoitetaan. Näin lämpötilan nousu saattaisi lisätä kalankasvatuksen tuotantoa ilman, että rehevöittävät päästöt luonnonvesiin lisääntyisivät samassa tahdissa. [13], [12]

 

9.3.2016 (Päivitetty)

Lähteet

  1. Suomen kalankasvattajaliitto ry. 2016. Vesiviljely-yritykset Suomessa. [Viitattu 8.3.2016.] http://www.kalankasvatus.fi/kalankasvattajaliitto/vesiviljely-yritykset-suomessa/
  2. Suomen kalankasvattajaliitto ry. 2016. Viljeltävät kalalajit. [Viitattu 8.3.2016.] http://www.kalankasvatus.fi/kalanviljely/archives/
  3. Luonnonvarakeskus. 30.6.2014. Vesiviljely 2013. [Viitattu 8.3.2014.] http://stat.luke.fi/vesiviljely-2013_fi
  4. Maa- ja metsätalousministeriö. 2005. Ilmastonmuutoksen kansallinen sopeutumisstrategia. Maa- ja metsätalousministeriö, Helsinki. MMM:n julkaisuja 1/2005. 276 s. (80–88) http://mmm.fi/documents/1410837/1721050/MMMjulkaisu2005_1.pdf/7dd5b555-20f0-44a5-ab1b-880425432c8a
  5. Wrona, F. J., Prowse, T. D. & Reist, J. D. 2004. Freshwater Ecosystems and Fisheries. ACIA Scientific Report, Cambridge University Press, 2005: 386, 417. http://www.acia.uaf.edu/PDFs/ACIA_Science_Chapters_Final/ACIA_Ch08_Final.pdf
  6. Lorentzen, T. & Hannesson, R. 2006. Climate change and productivity in the aquaculture industry. Institute for Research in Economics and Business Administration (SNF), Bergen, Norway. SNF Report Number 02/06. 89 p. http://hdl.handle.net/11250/165155
  7. Callaway, R., Shinn, A. P., Grenfell, S. E., Bron, J. E., Burnell, G., Cook, E. J., Crumlish, M., Culloty, S., Davidson, K., Ellis, R. P., Flynn, K. J., Fox, C., Green, D. M., Hays, G. C., Hughes, A. D., Johnston, E., Lowe, C. D., Lupatsch, I., Malham, S., Mendzil, A. F., Nickell, T., Pickerell, T., Rowley, A. F., Stanley, M. S., Tocher, D. R., Turnbull, J. F., Webb, G., Wootton E. & Shields, R. J. 2012. Review of climate change impacts on marine aquaculture in the UK and Ireland. Aquatic Conservation: Marine and Freshwater Ecosystems, Volume 22, Issue 3: 389–421. http://dx.doi.org/10.1002/aqc.2247
  8. Karvonen, A., Rintamäki, P., Jokela, J. & Valtonen, E. T. 2010. Increasing water temperature and disease risks in aquatic systems: Climate change increases the risk of some, but not all, diseases. International Journal for Parasitology, Volume 40, Issue 13: 1483–1488. http://dx.doi.org/10.1016/j.ijpara.2010.04.015
  9. Maa- ja metsätalousministeriö. 2011. Maa- ja metsätalousministeriön ilmastonmuutokseen sopeutumisen toimintaohjelma 2011–2015 – Huoltovarmuutta, kestävää kilpailukykyä ja riskinhallintaa. Maa- ja metsätalousministeriö, Helsinki. 47 s. (33–34) http://mmm.fi/documents/1410837/1708293/MMM_n_ilmastonmuutoksen_sopeutumisen_toimintaohjelma.pdf/5cb4bdbc-ebc5-4f8c-bd4f-849c7ffbae1a
  10. Jokelainen, T., Koskela, J. & Suomalainen, L.-R. 2009. Kuhan kasvatus ruokakalaksi. Kirjallisuuskatsaus. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Helsinki. Riista- ja kalatalous, selvityksiä 3/2009. 54 s. http://www.rktl.fi/www/uploads/pdf/uudet%20julkaisut/selvityksia_3_2009.pdf
  11. De Silva, S. S. & Soto, D. 2009. Climate change and aquaculture: potential impacts, adaptation and mitigation. In: Cochrane, K., De Young, C., Soto, D. & Bahri, T. (eds). Climate change implications for fisheries and aquaculture: overview of current scientific knowledge. Food and Agriculture Organization of the United Nations (FAO), Rome. FAO Fisheries and Aquaculture Technical Paper. No. 530: 151–212. http://www.fao.org/docrep/012/i0994e/i0994e04.pdf
  12. Silvenius, F., Grönroos, J., Hartikainen, H., Hyvärinen, H., Kankainen, M., Kaustell, S., Kurppa, S., Mäkinen, T., Setälä, J., Silvennoinen, K., Tahvonen, R. & Vielma, J. 2012. Kirjolohen kasvatuksen ympäristövaikutukset Suomessa. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, Jokioinen. MTT Raportti 48. 50 s. http://www.mtt.fi/mttraportti/pdf/mttraportti48.pdf
  13. Maa- ja metsätalousministeriö. 2009. Kansallinen vesienviljelyohjelma 2015. Valtioneuvoston periaatepäätös. Maa- ja metsätalousministeriö, Kala- ja riistaosasto, Helsinki. 14 s. http://docplayer.fi/5108132-Kansallinen-vesiviljelyohjelma-2015.html

Tuottajatahot