Arktiset alkuperäiskansat ja ilmastonmuutos

Ilmastonmuutos näkyy jo nyt arktisen alueen alkuperäiskansojen elämässä. Vaikutusten odotetaan olevan tulevaisuudessa suuria, sillä ilmasto lämpenee alueella huomattavasti muuta maailmaa nopeammin. Vaikka arktiset alkuperäiskansat ovat taitavia luonnonolojen tuntijoita, saattaa ilmastonmuutoksen nopeus ylittää luonnosta elantonsa saavien kansojen sopeutumismahdollisuudet.

Maailman pohjoisimmat asukkaat

Arktisella alueella asuu noin neljä miljoonaa ihmistä, joista 10 % kuuluu erilaisiin alkuperäiskansoihin [1]. Alueen talous on pitkälti riippuvaista luonnonvarojen hyödyntämisestä, joskin matkailun merkitys on ollut kasvussa. Edelleen paljon harjoitetaan myös omavaraistaloutta ja vaihtokauppaa. Arktisen alueen kansat ovat moniin muihin alkuperäiskansoihin verrattuna yhteiskunnallisesti hyvässä asemassa, sillä heidän mahdollisuutensa osallistua poliittiseen päätöksentekoon on turvattu mm. takaamalla kansojen järjestöille edustus Arktisessa neuvostossa, joka toimii arktisen alueen maiden (Islanti, Kanada, Norja, Ruotsi, Suomi, Tanska, Venäjä ja Yhdysvallat) hallitusten keskustelufoorumina [2].

Sekä luonnontieteilijät että alkuperäiskansojen edustajat ovat todenneet, että ilmasto muuttuu arktisella alueella nopeasti, miltei kaksi kertaa nopeammin kuin muualla maailmassa keskimäärin. Vaikutukset näkyvät niin luonnonvarataloudessa, infrastruktuurissa kuin liikenteessäkin. Monen eri maan arktiset alkuperäiskansat ovat huomanneet alueillaan samantapaisia vaikutuksia, mutta muutokset myös vaihtelevat paikallisesti.

Arktinen alue © Wikimedia commons: Heraldry

Arktinen alue maapallolla.

Perinteinen luonnontuntemus ei vastaa muuttuvia olosuhteita

Arktinen kulttuuri ja elämäntapa ovat tiiviisti sidoksissa luonnonoloihin, ja alueen haastavissa olosuhteissa selviytyminen on aina vaatinut syvällistä ympäristöolosuhteiden tuntemusta ja kykyä ennakoida muutoksia. Ilmaston lämpeneminen näkyy vesien myöhentyneenä jäätymisenä, äärimmäisinä sääilmiöinä ja muutoksina eläinten liikkumisreiteissä. Sääilmiöiden sijoittuminen eri vuodenaikoihin ja niiden vaihtelevuus ovat tehneet sää- ja jääolosuhteiden ennustamisen vaikeaksi jopa pitkän kokemuksen omaaville yhteisöjen vanhimmille, mikä saattaa heikentää heidän asemaansa yhteisöissä [3]. Esimerkiksi Kanadan Nunavutin vanhimmat ovat kertoneet kokeneensa emotionaalista kärsimystä luonnonolojen muutoksen takia.

Lämpeneminen sulattaa kulkuväylät ja infrastruktuurin

Jäiden päällä liikkuminen on olennainen osa arktisen alueen liikkumista niin alueen ihmisille kuin eläimillekin. Ilmaston lämpeneminen on jo aiheuttanut vaikeuksia, kun liikkumiseen käytetyt vesistöt ovat alkaneet jäätyä entistä myöhemmin. Esimerkiksi Luoteis-Alaskan Qikiktagrugmiut-yhteisölle vesien myöhäinen jäätyminen syksyllä ja aikainen sulaminen keväällä lyhentävät tärkeää aikaa, jolloin jäillä on mahdollista liikkua. Liikkumismahdollisuudet ovat erityisen tärkeitä metsästykselle, sillä riistakannat ovat hajautuneet laajoille alueille ja niiden tavoittamiseksi on tehtävä pitkiä matkoja. Entistä nopeammin muuttuvat sääolosuhteet ovat myös aiheuttaneet alueella onnettomuuksia, joissa on menetetty ihmishenkiä.

Kanadan inuiiteille tilapäisten iglujen rakentaminen matka-asumukseksi on käynyt ajoittain mahdottomaksi, kun muuttuneet tuuliolosuhteet muuttavat lumen vaikeasti työstettäväksi [3]. Ikiroudan sulaminen ja maaperän eroosio vaikuttavat kielteisesti myös pysyvämpiin asumuksiin. Rannikoilla jääpenkkojen suoja tuulta ja aallokkoa vastaan on huvennut. Lisäksi jäiden sulaminen pienentää nopeasti ja konkreettisesti joidenkin arktisten kansojen elinalaa.

Iglu © Wikimedia commons: NOAA

  Iglu perinteinen inuitien asumus.

Porot, metsästys ja kalastus

Ilmastonmuutoksella on ollut ja tulee olemaan suuri merkitys mm. saamelaisille tärkeän poroelinkeinon kannalta. Muuttuvat sääolosuhteet vaikeuttavat porojen pääasiallisen talviravinnon, jäkälän hyödyntämistä, mikä puolestaan rajoittaa porokannan kokoa. Myös puu- ja muiden lajien siirtyminen pohjoisemmas voi viedä tilaa porojen pääasiasiallisilta ravinnonlähteiltä, poroilta ja niiden mukana porotaloutta harjoittavilta alkuperäiskansoilta. Nykyisille laidunnusalueille voi olla tulevaisuudessa painetta lisätä metsätaloudellista toimintaa.

Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa myös metsästykseen ja kalastukseen, jotka ovat tärkeitä elinkeinoja omavaraistaloutta harjoittaville alkuperäiskansoille. Perinteisesti käytettyjen lajien populaatiot ovat jo pienentyneet. Toisaalta kohoavat lämpötilat voivat tuoda yhä pohjoisemmas uusia riistalajeja kuten hirviä, millä voi olla positiivisia vaikutuksia ihmisten hyvinvoinnille. Pidempään sulana pysyvät, mutta yllättäen jäätyvät vesistöt saattavat ajoittain estää kaloja ja hylkeitä siirtymästä mereen, jolloin ne ovat suljetuissa vesistöissä tai jäätä ylittäessään kalastajille ja metsästäjille helppoja saaliita. Toisaalta metsästykselle on jo nyt ollut suurta haittaa epävarmoista jäätilanteista. Esimerkiksi Grönlannin inuiitit ovat menettäneet sulavien jäiden takia kuukauden aktiivista metsästysaikaa vuodessa, mikä on tehnyt mursujen pyytämisestä kannattamattoman elinkeinon. Lisäksi jotkin arktiset eläinlajit ovat vaarassa kadota kokonaan, kun sopivat elinympäristöt katoavat. Myös nyt yleiset riistalajit, kuten hylkeet, kärsivät jäiden sulamisesta. Pohjoiseen leviävät uudet hyönteiset ja taudit aiheuttavat niin ikään ongelmia. On epäselvää, kuinka riistan määrä tulee kokonaisuudessaan kehittymään [3].

Ilmastonmuutos vaikuttaa arktiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin

Metsästyksellä on monien alkuperäiskansojen keskuudessa suuri taloudellinen, mutta myös kulttuurinen merkitys. Esimerkiksi monet saamelaiset poronkasvattajat ovat samalla taitavia joikaajia [4]. Metsästyksestä saatavat nahat tuovat taloudellisia mahdollisuuksia myös naisille, jotka ompelevat nahoista vaatteita ja muita tarvikkeita. Venäjän saamelaiset ovat tosin huomanneet, että perinteisten lämpimien vaatteiden tarve on vähentynyt lämpimämpien säiden myötä [3].

Tähän mennessä arktisen alueen alkuperäiskansat ovat sopeutuneet aiemmin vallinneisiin sääolosuhteisiin hyvin. Esimerkiksi kouluja ja liikkeitä on harvoin tarvinnut sulkea myrskyjen takia. Paikallinen perinnetieto on vastannut alueen ihmisten tarpeisiin silloinkin, kun julkiset palvelut eivät ole olleet avuksi; esimerkiksi valtaväestölle suunnattujen säätiedotteiden käsitys hyvästä säästä saattaa olla päinvastainen alkuperäiskansojen käsityksen kanssa. Toisinaan valtiollinen puuttuminen saattaa jopa entisestään vahvistaa ilmastonmuutoksen kielteisiä vaikutuksia, kun esimerkiksi kiinteän infrastruktuurin rakentaminen ei palvele liikkumaan tottuneita kansoja [3]

Ilmastonmuutos on johtanut joillakin arktisilla alueilla siihen, että vanhat paikannimet eivät enää vastaa sijaintiaan ja olomuotoa, jonka mukaan paikka aiemmin nimettiin. Esimerkiksi Grönlannin Qaanaqien Sermiarsussuaq, joka tarkoitti "pienempää suurta jäätikköä", on kokonaan kadonnut jäätikön sulettua. Kun paikannimet eivät enää vastaa merkitystään, voi matkustaminen ja metsästäminen muuttua entistä vaarallisemmaksi [3]. Kun perinteiset elinkeinot käyvät vaikeiksi tai kannattamattomiksi, on myös koko alkuperäiskansan kulttuuri uhattuna [5]. Työllisyyden heikkeneminen on johtanut nopeasti etenkin miesten sosiaalisten ongelmien lisääntymiseen [6].

Arktiset alkuperäiskansat kohtaavat myös nopeita ilmastonmuutoksesta riippumattomia sosiaalisia, kulttuurisia ja taloudellisia muutoksia, jotka vaikuttavat perinteiseen elämäntapaan ja elinkeinoihin. Ilmastonmuutos tuo osansa tähän muutokseen ja lisää epävarmuutta tulevaisuudesta [3].

Tulevaisuudessa arktisiin yhteiskuntiin tulee vaikuttamaan erityisesti Jäämeren kesäaikainen sulaminen ja sen myötä lisääntyvä liikennöinti, mikä lisää ympäristövaurioiden riskiä. Uusien luonnonvarojen tuleminen saavutettaviksi saattaa vaikuttaa alueen poliittiseen tilanteeseen [4].

Lähteet

  1. Hassol, S. J. (toim.). 2004. Ympäristöministeriö ja ulkoasiainministeriö. Arktisen alueen lämpenemisen vaikutukset. (viitattu 10.6.2010) http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=26140&lan=FI
  2. Arktinen neuvosto. 2010. (viitattu 10.6.2010) http://arctic-council.org/
  3. Huntington, H. & Fox, S. 2004. The Changing Arctic: Indigenous Perspectives. ACIA. (viitattu 10.6.2010) http://www.acia.uaf.edu/PDFs/ACIA_Science_Chapters_Final/ACIA_Ch03_Final.pdf
  4. de Chavez, R. & Tauli-Corpuz, V. (eds.) 2009. Guide on Climate Change & Indigenous Peoples. Second Edition. Telebba (Indigenous Peoples’ International Centre for Policy Research and Education) Foundation, Baguio City, Philippines. 196 p. http://www.tebtebba.org/index.php/content/160-2nd-edition-of-guide-on-climate-change-and-indigenous-peoples-now-released
  5. Macchi, M., Oviedo, G., Gotheil, S., Cross, K., Boedhihartono, A., Wolfangel, C. & Howell, M. IUCN. 2008. Indigenous and Traditional Peoples and Climate Change. (viitattu 10.6.2010) http://cmsdata.iucn.org/downloads/indigenous_peoples_climate_change.pdf
  6. Bosse Parbring. NIKK. 2009. Ilmastonmuutos iskee arktisten alueiden miehiin. (viitattu 10.6.2010) http://www.norden.org/en/news-and-events/news/gender-impact-of-climate-change

Tuottajatahot