Opetus ja kulttuuri
Kulttuuri ja liikunta ovat paitsi ihmiskunnan henkisten ja aineellisten saavutusten vaalittava kokonaisuus, myös keskeisiä tekijöitä kuntalaisten hyvinvoinnille. Laajasti ajateltuna kulttuurin vaikutus kasvihuonekaasupäästöihin on erittäin suuri. Myös kulttuurin kuluttamisen siirtymisellä kohti yksilökeskeistä nautintakulttuuria on merkittäviä välillisiä vaikutuksia.
Opetus- ja kulttuuritoiminnan ja liikunnan suurimmat päästöt aiheutuvat rakennuskannan rakentamisesta ja ylläpidosta. Myös kulttuuritapahtumiin ja liikuntapaikoille tehtävät matkat ovat merkittävä päästöjen lähde. Kunnat voivat vaikuttaa päästöihin tukemalla lähiliikuntaa ja liikuntamuotoja, jotka eivät ole riippuvaisia sääolosuhteista tai energiaa vievistä sisähalleista. Myös kulttuuritapahtumien järjestelyissä voidaan ekologisuus ottaa keskeiseksi tavoitteeksi.
Haasteellista on, että yksilölliset valinnat ja kulttuurin kulutustottumukset vaikuttavat merkittävästi kulttuuritapahtumiin liittyvään energiankulutukseen. Esimerkiksi kotiteatterit ja internetin käyttö vievät yhä enemmän sähköä, vaikka ne vähentäisivätkin liikkumistarvetta. Asennekasvatuksella kohti ekologisia arvoja on opetustoimessa merkittävä rooli. Sen merkitys korostuu varhaiskasvatuksessa.
Matkailun osalta kunnat ovat osin ristiriitaisessa tilanteessa; kotimaan matkailun lisääminen on hyvä tavoite lentomatkailun suurten kasvihuonekaasupäästöjen vuoksi, mutta samalla se lisää kunnan päästöjä. Selvä ratkaisu on tukea joukkoliikennettä matkustusmuotona. Toinen tärkeä tavoite on luoda ja ylläpitää miellyttävää arkiympäristöä, niin että tarve etenkin kaukomaiden irtiotoille vähenee. Samalla on hyvä ennakoida ilmastonmuutoksen vaikutusten lähiympäristölle aiheuttamia paineita.
Mistä liikkeelle? Vinkkejä hillintä- ja sopeutumistoimiin opetuksen ja kulttuurin toimialoille:
