Euroopan ilmastoon suuria muutoksia
Ilmastoennusteiden mukaan talvilämpötilat nousevat Euroopassa useilla asteilla vuosisadan loppuun mennessä. Kesälämpötilat nousevat vähemmän. Pohjois-Euroopassa sademäärä kasvaa, sen sijaan Etelä-Euroopassa sateet vähenevät.
Arviot perustuvat 19 ilmastomallin tuloksiin
Tässä esitettävät Euroopan ja Pohjois-Atlantin alueen ilmastoennusteet pohjautuvat 19 maailmanlaajuisella ilmastomallilla tehtyihin kokeisiin. Varsinaiset malliajot on tehty eri puolilla maailmaa sijaitsevissa tutkimuskeskuksissa, mutta mallitulosten keskiarvoa kuvaavat muutosennusteet on laskettu Ilmatieteen laitoksella.
Ilmastonmuutosennusteita varten laskettiin, kuinka paljon lämpötila ja sademäärä muuttuvat noin sadassa vuodessa, siirryttäessä jaksosta 1971-2000 jaksoon 2070-2099. Muutosennusteita laskettiin eri kasvihuonekaasuskenaarioille. Tässä esitetyt tulokset kuvaavat tilannetta, jossa kaasujen päästöt lisääntyvät nopeasti (A2-skenaario).[1]
Pohjoisilla napa-alueilla talvet lämpenevät voimakkaasti
Eniten lämpötilat näyttävät nousevan talvisin Pohjoisen Jäämeren alueella, jopa yli kymmenellä asteella (kuva 1).
Nykyisin napameri on talvella tukevasti jäässä. Jää ja sitä kattava lumipeite eristävät ilmakehän tehokkaasti alla olevasta sulasta merivedestä. Näin ilman lämpötila pääsee laskemaan hyvin alhaiseksi.
Tulevaisuuden lämmenneessä ilmastossa pohjoiset meret sulavat kesällä jopa kokonaan, ja niitten jäätyminen kesän jäljiltä kestää pitkälle talveen. Erityisesti alkutalvesta jään aukkopaikoista ja ohuen jään läpikin virtaa runsaasti lämpöä merestä ilmakehään. Tämä lämpö estää pakkasia tulevaisuudessa kiristymästä kovin ankariksi.
Kuva 1. Lämpötilan ennustettu nousu (1971-2000 -> 2070-2099) koko vuoden aikana keskimäärin (yläkuva), joulu-helmikuussa (keskimmäinen kuva) ja kesä-elokuussa (alakuva) Euroopan ja Pohjois-Atlantin alueella. Muutokset on laskettu 19 maapallonlaajuisen ilmastomallin A2-skenaarioajojen keskiarvoina. Yksikkö °C.
Atlantin lämpimät merivirrat heikkenevät
Islannin ja Grönlannin eteläpuoleisilla merialueilla lämpötila nousee vain vähän (kuva 1). Näin siksi, että lähes kaikki ilmastomallit heikentävät Pohjois-Atlantin lämmintä merivirtaa. Lisäksi näillä alueilla meriveden voimakas sekoittuminen pinnan ja syvempien kerroksien välillä hidastaa lämpötilan nousua, kun lämpöenergia jakaantuu paksuun vesikerrokseen. Käytännössä tällä alueella mainitut lämpenemistä jarruttavat tekijät likimain tasapainottavat lämpötilan yleismaailmallisen nousun vaikutuksen. Näin ollen lämpötila nousee sadassa vuodessa vain asteen tai pari. Kaikkialla muualla pohjoisella pallonpuoliskolla, myös Suomessa, lämpeneminen on selvästi voimakkaampaa.
Etelä-Euroopassa kuivaa, pohjoisessa märkää
Sademäärien suhteen (kuva 2) Eurooppa näyttäisi jakautuvan selvästi kahtia. Pohjois-Euroopassa sataa tulevaisuudessa nykyistä enemmän, etelässä taas vähemmän. Keski-Euroopassa sateet vähenevät kesällä ja lisääntyvät talvella vuotuisen sademäärän pysyessä lähes ennallaan.
Kuva 2. Sademäärän ennustettu muutos (1971-2000 -> 2070-2099) koko vuoden aikana keskimäärin (yläkuva), joulu-helmikuussa (keskimmäinen kuva) ja kesä-elokuussa (alakuva) Euroopan ja Pohjois-Atlantin alueella prosentteina ilmaistuna. Muutokset on laskettu 19 maapallonlaajuisen ilmastonmuutosmallin A2-skenaarioajojen keskiarvona.
Välimeren ympäristöön saharamaiset kesät
Välimeren maissa sademäärät niukkenevat todella huolestuttavasti. A2-skenaarion toteutuessa vuotuinen sademäärä vähenee monilla alueilla yli 100 mm, mikä vastaa noin 20 % pudotusta. Kesällä suhteellinen pudotus on vieläkin jyrkempi, yli 30 %.
Etelä-Euroopan kesien kuivuminen selittää myös sen, miksi kesälämpötilat kohoavat siellä enemmän kuin muualla Euroopassa, jopa viisi astetta (kuva 1). Kun sadetta saadaan entistä vähemmän, maaperä kärventyy kesällä rutikuivaksi. Maaperän kuivuttua vettä ei haihdu juuri lainkaan, eikä haihtuminen enää sido lämpöenergiaa. Näin lämpötila pääsee kohoamaan huippulukemiin. Jo nykyisinkin kesät ovat siellä kuumia ja kuivia, ja tulevaisuudessa tilanne siis vain vaikeutuisi.
Kuivuusongelmat eivät katoa Pohjois-Euroopastakaan
Pohjois-Euroopassa kesäinen sademäärä näyttää kasvavan noin kymmenellä prosentilla. Tämä ei kuitenkaan merkitse kuivuuden tuottamien ongelmien katoamista. Lämmenneessä ilmastossa nimittäin myös veden kulutus lisääntyy jyrkästi haihdunnan voimistuessa. Lisäksi mallitulosten perusteella näyttää mahdollisilta, että sadeolot muuttuisivat kesäisin entistä vaihtelevammiksi. Rankimmat sateet voimistuvat, mutta monina vuosina voi olla odotettavissa myös nykyistä pitempiä poutakausia, jotka pahimmillaan voivat johtaa maaston haitalliseen kuivumiseen.
Muutoksen voimakkuus riippuu kasvihuonekaasujen päästöistä
Kasvihuonekaasujen päästöjä rajoittamalla voidaan vaikuttaa siihen, kuinka voimakkaasti ilmasto muuttuu. Esimerkiksi kestävää kehitystä tavoittelevassa B1-kasvihuonekaasuskenaariossa sekä lämpötilan että sademäärien muutokset ovat pienempiä kuin A2-skenaariossa. Muutosten maantieteellinen jakauma on kaikissa skenaarioissa kuitenkin melko samanlainen.