Ilmastonmuutos ja kaupungistuminen lisäävät kuumuuden aiheuttamia terveysriskejä

Lämpösaarekeilmiö nostaa kaupunkiympäristön lämpötilaa

Kaupunkien laajeneminen ja tiivistyminen voimistavat kaupunkien lämpösaarekeilmiöitä. Se puolestaan vahvistaa ilmastonmuutoksen myötä yleistyvää altistumista kuumarasitukselle ja lisää kuumuuteen liittyviä terveysriskejä.

Lämpösaarekeilmiö syntyy rakennusten, liikenteen ja teollisuuden tuottamasta hukkalämmöstä sekä kaupungin rakenteisiin varastoituneen auringonsäteilyn vapautumisesta lämpönä. Lämpösaarekeilmiössä kaupunkialueella on korkeampi lämpötila kuin ympäröivillä alueilla. Ilmiö on yleensä voimakkaimmillaan iltaisin ja öisin, kun kaupungin rakenteisiin päivän aikana varastoitunut lämpö alkaa vapautua. Sen seurauksena kaupungin lämpötila kohoaa. Lämpötila voi olla noin 2–4 °C korkeampi kuin ympäröivillä maaseutualueilla ja ääritapauksissa jopa yli 10 °C. [1], [2]

Lämpösaarekkeen muodostumiseen vaikuttavia säätekijöitä ovat muun muassa korkeapaine, tuulen nopeus ja pilvisyys, minkä lisäksi vuodenajalla on merkitystä [3]. Suomen leveysasteilla lämpösaarekkeet aiheuttavat ongelmia lähinnä kesäisin, kun taas talvella ne voivat olla jopa hyödyksi esimerkiksi vähentämällä lämmityskustannuksia. Kesän merkittävien terveyshaittojen vuoksi on silti tärkeää aktiivisesti hillitä lämpösaarekkeen muodostumista. Esimerkiksi Helsingissä kaupungin lämpösaareke lisää kuumarasitusta, ja kuolleisuusriski helleaaltojen aikana kasvaa noin 2,5-kertaiseksi ympäröivään pääkaupunkiseutuun verrattuna [4].

Kaupunkisuunnittelussa tulee ottaa huomioon haavoittuvuus ja altistuminen kuumuudelle

Kaupungeissa lämpösaarekeilmiön vaikutuksia voidaan ehkäistä suunnitteluratkaisuilla, jotka vähentävät kuumuudelle altistumista ja haavoittuvuutta. Asia on tärkeä niin yksilöiden kuin yhteiskunnankin kannalta, jotta esimerkiksi terveydenhuoltojärjestelmän kuormitusta voidaan vähentää.

Kuumuuden haitalliset vaikutukset eivät jakaudu tasaisesti. Kaupunkisuunnittelussa on tärkeää tunnistaa ne tekijät, jotka lisäävät altistumista ja haavoittuvuutta kuumuudelle (kuva 1). Helteet ovat terveysriski etenkin vanhuksille, lapsille ja kroonisesti sairaille [5]. Erityisesti yksin asuvat tai sosiaalista eristäytymistä kokevat ikäihmiset saattavat altistua kuumuuden haitallisille vaikutuksille, etenkin jos he eivät tunnista lämpöstressin oireita, tunne vaaroja tai hae apua riittävän ajoissa [6].

Haavoittuvuuteen vaikuttavat myös tavat, tottumukset ja motivaatio toteuttaa suojatoimia (kuva 1) [5], mikä johtuu osin vaihtelevista riskikäsityksistä. Riskikäsitykset puolestaan liittyvät muun muassa sosiaalisiin, historiallisiin ja kulttuurisiin tekijöihin. [7] Esimerkiksi Suomessa ei välttämättä ole totuttu ajattelemaan kuumuutta terveysriskinä. Tietoisuutta mahdollisista kuumuuden aiheuttamista vaara- ja riskitekijöistä voidaan lisätä osallistamalla kaupunkilaisia ennakkovarautumisen ja tukalan helteen aikaisten toimien suunnitteluprosessiin yhdessä terveydenhuollon asiantuntijoiden kanssa. Samalla on tärkeää rohkaista ihmisiä noudattamaan varautumistoimenpiteitä. [8] Esimerkiksi kaupunkisuunnittelun tulee myös edistää ratkaisuja, jotka edistävät yhteisöllisiä resursseja. Tällaisia voivat olla esimerkiksi helposti saavutettavat kohtaamispaikat voivat muodostaa tärkeän suojan kuumuuden aiheuttamien haittojen lieventämiseksi ja avun saamiseksi.

Kaupunkisuunnittelussa haavoittuvuus ja altistuminen kuumuudelle on mahdollista huomioida monella eri osa-alueella. Ensisijaisen tärkeää onkin vähentää haavoittuvimpien ryhmien kuumuudelle altistumista suunnittelemalla viilentäviä tiloja. Suunnittelussa voidaan esimerkiksi kiinnittää huomiota leikkipuistojen, päiväkotien ja palvelutalojen varjoisuuteen sekä viilentävien levähdyspaikkojen saavutettavuuteen kulkureittien varrella.

Myös viheralueiden tasapuolisella jakautumisella ja liikennejärjestelmän saavutettavuudella ja vähäpäästöisyydellä on myönteisiä vaikutuksia kaupunki-ilmastoon. Viheralueiden epätasainen sijoittuminen, etenkin yhdistettynä tiheään rakennuskantaan, saattaa lisätä sosioekonomiseen asemaan liittyvää haavoittuvuutta kuumuudelle. Vaikka viheralueiden lisääminen ei täysin poista ongelmaa, sillä voidaan lisätä varjopaikkoja ja viheralueiden viilentävää vaikutusta kaupunkiympäristössä [9], [10]. Ilmansaasteiden väheneminen esimerkiksi vähäpäästöisen joukkoliikenteen ja henkilöautoilun vähenemisen ansiosta pienentää kuumarasituksen ja ilmansaasteiden yhteisvaikutuksiin liittyviä terveysriskejä. [5] Samalla toimiva julkinen liikennejärjestelmä on olennaisen tärkeä myös terveydenhuollon saavutettavuuden kannalta, jotta kaupunkilaiset hakisivat ja saisivat apua riittävän ajoissa [11].

Kaupunkisuunnittelun toimijoiden tarkistuslista: lämpösaarekeilmiön huomioiminen

Seuraava kysymyslista auttaa huomioimaan lämpösaarekeilmiön osana kaupunkisuunnittelua.

[12]