Ilmastonmuutos ja Suomen saamelaiset

Saamelaiset Suomessa

Saamelaiskäräjien mukaan Suomessa asuu noin 9000 saamelaista. Yleisenä kriteerinä saamelaiseksi tunnustamiselle on pidetty sitä, että henkilö tai hänen toinen vanhempansa tai isovanhempansa puhuu äidinkielenään saamenkieltä. Yli 60 % Suomen saamelaisista asuu nykyään perinteisten saamelaisalueiden ulkopuolella. Suomessa kaikki varsinaiset saamelaiset alueet sijaitsevat Lapin maakunnassa. Saamelaisilla on kotiseutualueellaan Suomessa itsehallinto kieltään ja kulttuuriaan koskevien asioiden osalta. Itsehallinnollisia tehtäviä hoitaa vaaleilla valittava parlamentti, Saamelaiskäräjät. [1] Suomen lisäksi saamelaisia asuu Ruotsissa, Norjassa ja Venäjällä. Kaikki neljä maata kattavaa saamelaisten elinaluetta kutsutaan saamenkielellä Sápmiksi.

Ilmasto muuttuu nopeammin Pohjois-Suomessa

Ilmastonmuutos etenee Pohjois-Suomessa etelää nopeammin. Vuoteen 2040 mennessä lämpötilan odotetaan nousevan Suomessa kahdella asteella 1900-luvun loppuun verrattuna. Vuoteen 2100 mennessä tapahtuva lämpeneminen riippuu muun muassa kasvihuonekaasupäästöjen kehityksestä, mutta ennusteet vaihtelevat kolmesta kuuteen asteeseen. Pohjois-Suomessa lämpötila tulee etenkin talvisin kohoamaan Etelä-Suomen lämpötiloja nopeammin. Lisäksi sateisuuden odotetaan kasvavan, vaikka lumipäivien määrä tulee todennäköisesti vähentymään noin 20–30 %:lla sateiden tullessa entistä useammin vetenä.

Ravinnon saatavuus rajoittaa porotaloutta

Pohjoisen muuttuvilla ilmasto- ja sääolosuhteilla on ja tulee olemaan suuri merkitys saamelaisten perinteiselle poronkasvatuskulttuurille. Saamelaiset ovat itse tuoneet esille lähinnä kielteisiä vaikutuksia. Entistä myöhemmin satava lumi saa aikaan sen, että porojen pääasiallinen talviravinto, jäkälä, ehtii jäätyä ennen suojaavan lumipeitteen tuloa, jolloin sen hyödyntäminen ravinnoksi vaikeutuu. [2] Porojen yritykset laiduntaa jäätynyttä jäkälää voivat johtaa siihen, että jäkälä irtoaa kokonaan maata myöten, jolloin sen uusiutuminen on hidasta. Ravinnon saatavuutta haittaa myös säiden vaihtelevuus. Lämpimämmän sään ja vesisateiden jälkeen tulevat pakkaset jäädyttävät lumen pinnan, jolloin jäkälän kaivaminen lumen alta käy poroille vaikeaksi. Vaikeudet ravinnonsaannissa heikentävät porokantoja ja aiheuttavat siten taloudellisia menetyksiä poroja hoitaville saamelaisille. [3]

Poronhoidon ja muiden luontaiselinkeinojen merkitys ei ole liikevaihdon määrässä mitattuna enää kovin suuri, mutta niiden kulttuurinen merkitys saamelaisille on edelleen tärkeä [1]. Elinkeinoelämän lisäksi porolla on ollut suuri rooli saamelaisessa henkisessä elämässä, vanhoissa uskonnoissa ja kielessä. Porotokan koko kertoo myös poronhoitajan asemasta yhteisössä. Lisäksi poronhoito on tärkeässä osassa saamelaisen yhteisöllisyyden ja identiteetin ylläpitäjänä sekä vuodenkierron rytmittäjänä. [4]

Muutoksia metsästykseen ja marjastukseen

Eläinlajit tulevat siirtymään ilmastonmuutoksen myötä pohjoisemmaksi, mikä voi tuoda uudenlaista riistaa saamelaisten metsästysmaille. Äkillisesti vaihtelevat säät voivat vaarantaa marjojen, esimerkiksi arvokkaan lakan sadon, mutta pidemmällä tähtäimellä lämpenevä ilmasto tulee todennäköisesti pikemminkin lisäämään alkutuotantoa. Ilmastonmuutoksen ohella ongelmia saamelaisille aiheuttavat myös luonnon monimuotoisuuden ja tiettyjen riistakantojen heikkeneminen, saasteet ja muut ympäristöongelmat. [3]

Ilmastonmuutos lisää painetta maankäytön muutoksille

Poronhoidon, metsästyksen ja marjastuksen tulevaisuuteen vaikuttavat myös kasvillisuusvyöhykkeiden siirtyminen pohjoisemmas. Puuston kasvaessa entistä nopeammin myös Pohjois-Suomeen on odotettavissa intensiivisempää metsätaloutta. Toistaiseksi metsien yhteiskäyttö sekä taloudelliseen metsänhoidon tarpeisiin että porotalouteen ei ole sujunut täysin ongelmitta. Saamelaisten näkökulmasta talouskäytössä ollut metsä ei tarjoa poroille tarvittavaa ravintoa. Lisäksi hidaskasvuiset jäkälät voivat menettää tilaa muulle nopeammin kasvavalle, pohjoiseen leviäville kasvilajeille. [4] Koska porojen laidunalueet eivät pääasiassa ole saamelaisten yksityisomaisuutta vaan valtion tai kuntien maita, ovat heidän omat mahdollisuutensa vaikuttaa maankäyttöön rajalliset [5]. Maankäyttökiista on jatkunut pitkään, eikä ratkaisua ongelmaan näytä olevan lähitulevaisuudessakaan edessä.

Luonnontuntemus ja saamelainen kalenteri muutoksessa

Perinteisiä ammatteja harjoittaneet saamelaiset ovat tottuneet siihen, että luonnossa olot voivat vaihdella vuosittainkin suuresti. Muiden alkuperäiskansojen tapaan saamelaiset ovat pitkään hyötyneet kokemusperäisestä, kattavasta luonnontuntemuksesta toimintansa ohjenuorana. Ilmastonmuutos on kuitenkin jo nyt muuttanut sääolosuhteita niin, että perinteiset kokemukset ja tiedot saattavat johtaa harhaan. Vanhoista merkeistä ei voi enää päätellä entiseen tapaan, millaista säätä jatkossa on luvassa, sillä olosuhteet vaihtelevat entistä nopeammin. Pidemmän tähtäimen ennusteita on entistä vaikeampi tehdä. On vaarana, että perinteinen kalenteri esimerkiksi poronhoidon saralla tulee muuttumaan käyttökelvottomaksi. [3]

Uudet elinkeinot ja kulttuurin kestävyys

Kun lumisuus tulee eteläisimmillä alueilla ilmastonmuutoksen myötä vähenemään, on Pohjois-Suomen ennustettu hyötyvän sinne kohdistuvasta turismista. Myös saamelaisille turismi on yksi tulojen lähde, joten yleinen pohjoiseen suuntautuva matkailutrendi saattaa olla eduksi heillekin. Matkailua harjoitetaankin jo nykyään yhdessä perinteisempien elinkeinojen kanssa.

Vaikka suurin osa saamelaisista ei enää saa elantoaan perinteisistä elinkeinoista, on niiden säilyminen kuitenkin tärkeää myös kulttuurin muiden osa-alueiden kuin talouden kannalta. Perinteisten elinkeinojen ohella vaalitaan kulttuuriperinteitä; monet saamelaiset poronhoitajat ovat esimerkiksi myös taitavia joikaajia [6]. Ilmastonmuutokseen sopeutumista helpottaa elinkeinojen moninaisuus. Perinteiset elinkeinot, kuten porotalous, kalastus, metsästys, marjastus ja käsityöt ovat kuitenkin riippuvaisia luonnonvarojen hyödyntämisestä. Ilman toimivia sopeutumistoimenpiteitä voi olla, että ilmastonmuutoksen myötä perinteiset elinkeinot menettävät kannattavuuttaan, jolloin saamelainen kulttuuri nykyisessä muodossaan voi olla uhattuna. Saamelaiskäräjät ovatkin ottaneet voimakkaasti kantaa päästöjen vähentämisen puolesta. [7]