Kestävä suunnittelu vähentää tuotteiden ilmastovaikutuksia
Kestävä tuotesuunnittelu tarkoittaa ympäristönäkökohtien ottamista mukaan olennaiseksi osaksi tuotesuunnittelua. Kestävässä tuotesuunnittelussa otetaan huomioon tuotteen koko elinkaari raaka-aineista tuotantoon, käyttöön ja lopulta jätteeksi. Tuotteet aiheuttavat jokaisessa elinkaaren vaiheessa ympäristöhaittoja, joiden määrään ja laatuun voidaan suunnittelulla vaikuttaa. Näin voidaan vähentää myös tuotteiden ilmastovaikutuksia.
Kestävässä tuotesuunnittelussa tarkastellaan tuotteen koko elinkaarta
Kestävä tuotesuunnittelu on tehokas tapa vähentää tuotteiden ympäristövaikutuksia, sillä suunnitteluvaihe määrittää pääosan tuotteen elinkaaren aikaisista päästöistä. Tämä on tunnustettu myös Euroopan unionin tasolla, jossa on 2000-luvulta lähtien yhä enemmän pyritty pienentämään tuotteiden ympäristövaikutuksia muun muassa ekologisella tuotesuunnittelulla, ympäristöjohtamisjärjestelmillä, ympäristömerkinnöillä sekä julkisilla hankinnoilla. [1]
Kestävän tuotesuunnittelun tavoitteita ovat materiaali- ja energiatehokkuus, kierrätettävyys, käyttöiän optimointi, korjattavuus ja ympäristölle haitallisten aineiden käytön minimointi. Joskus nämä tavoitteet voivat olla ristiriidassa keskenään. Silloin on arvioitava, millä on merkittävin vaikutus ympäristöön. Esimerkiksi autot aiheuttavat suurimman osan ilmastovaikutuksistaan käytön aikaisina päästöinä, joten ensisijaista on vaikuttaa ajettaessa syntyviin päästöihin muun muassa suunnittelemalla vähemmän kuluttavia autoja. Verrattaessa yksityisen kulutuksen eri osa-alueiden elinkaarisia ympäristövaikutuksia, kolme ryhmää nousee selkeästi esiin: asuminen, elintarvikkeet ja liikkuminen. Ne aiheuttavat eniten kasvihuonekaasupäästöjä ja siten myös niihin kohdistuvalla tuotesuunnittelulla on suurimmat mahdollisuudet pienentää ilmastovaikutuksia. [2]
Materiaalien merkitys rakennusten hiilijalanjäljelle kasvaa
Rakentaminen on merkittävä tuotannonala niin taloudellisesti kuin aiheuttamiensa ympäristövaikutusten kannalta. Vaikka energiatehokkuus on rakennusten ympäristövaikutusten kannalta merkittävintä, myös materiaalivalinnoilla on tärkeä rooli, joka kasvaa sitä mukaa kuin rakennusten energiatehokkuus paranee. Rakennusmateriaalien valmistus, rakentaminen, korjaukset sekä purkaminen ja materiaalien kierrätys muodostavat keskimäärin 37 prosenttia uuden suomalaisen kerrostalon hiilijalanjäljestä. Lähes nollaenergiarakennuksissa osuus voi olla tätäkin suurempi. [3]Lähes nollaenergiarakennuksella tarkoitetaan rakennusta, jolla on erittäin korkea energiatehokkuus ja jonka käyttämä vähäinen energia tulee laajalti uusiutuvista lähteistä. [4]
Rakennusten kestävässä suunnittelussa tulisi huomioida materiaalien ja rakenteiden piilovirrat, hiilijalanjälki, kestävyys, korjattavuus, kierrätettävyys ja myrkyttömyys. Oikealla rakennusmateriaalien valinnalla voidaan jopa puolittaa rakennusmateriaalien hiilijalanjälki [3]. Puun rakennuskäyttöä halutaan merkittävästi lisätä, sillä rakennuksiin sitoutunut puu toimii hiilivarastona ja säilyy pitkään poissa ilmakehästä. [5]
Auton ilmastovaikutukset syntyvät pitkälti käytön aikaisista päästöistä
Auton elinkaaren aikaisten ilmastovaikutusten kannalta ratkaisevinta on auton käyttö, sillä valtaosa auton ilmastovaikutuksista syntyy käytön aikana. Tämä vaihtelee kuitenkin suuresti riippuen siitä, saako auto käyttövoimansa bensiinistä, dieselistä tai sähköstä. Mikäli sähköauto kulkee uusiutuvalla sähköllä, sen elinkaaren aikaiset ilmastopäästöt koostuvat suurimmaksi osaksi auton valmistuksesta. Käyttövoimasta aiheutuvat päästöt jäävät tällaisella sähköautolla huomattavasti alhaisemmiksi kuin polttomoottoriautolla, tai sähköautolla, joka käyttää osittain fossiilisilla polttoaineilla tuotettua sähköä. Kaikkein suurimmat käytön aikaiset päästöt syntyisivät siinä kuvitteellisessa tilanteessa, että sähköauton käyttämä sähkö olisi tuotettu kokonaan kivihiiltä polttamalla (kuva 1). [6]
Kuva 1. Autojen elinkaaren aikaiset hiilidioksidipäästöt verrattuna polttomoottoriautojen ja sähköautojen välillä. [7]
© EEA
Autojen hiilidioksidipäästöjä säädellään EU:n asetuksilla, jotka asettavat henkilöautoille asteittain tiukkenevat päästörajat. [8] [9] Myös autojen kierrätystä säätelevä romuajoneuvodirektiivi [10] on vähentänyt autojen elinkaaren aikaisia päästöjä. Sen ansiosta romuajoneuvoista saadaan talteen lähes kaikki materiaali, ja siitä valtaosa pystytään kierrättämään tai käyttämään uudelleen.
Sähköautojen yleistyminen tuo uusia haasteita kierrätysjärjestelmille. Sähköautojen akkujen valmistuksessa tarvitaan useita metalleja ja muita raaka-aineita, joista osa on maailmassa harvinaisia ja joiden louhinta aiheuttaa ympäristö- ja terveysriskejä tuottajamaissa. Nykyistä huomattavasti suurempi osa akuissa käytetyistä metalleista pitäisi saada talteen ja kierrättää, jotta sähköautojen elinkaaren aikaisia ympäristövaikutuksia voitaisiin vähentää. Tämänhetkiset raaka-aineiden hinnat ovat kuitenkin vielä liian alhaisia, jotta ne tarjoaisivat riittävän kannustimen kierrätykselle. [6]
Ekosuunnitteludirektiivi ohjaa energiaa käyttävien tuotteiden suunnittelua
Vuonna 2009 voimaan tulleen ekosuunnitteludirektiivin (2009/125/EU) tavoitteena on vähentää tuotteiden ympäristövaikutuksia ja erityisesti parantaa niiden energiatehokkuutta. Muiden puitedirektiivien tapaan ekosuunnitteludirektiivi antaa yleiset suuntaviivat tuotteiden suunnittelulle ja ympäristövaatimuksille. Täytäntöönpanoa varten annetaan tuoteryhmäkohtaisia asetuksia. Niitä laaditaan sellaisille energiaa käyttäville tuotteille, joita myydään EU-alueella suuria määriä (yli 200 000 kpl), joilla on merkittäviä ympäristövaikutuksia ja joiden ympäristövaikutuksia on mahdollista pienentää kohtuullisilla kustannuksilla. Direktiivin tavoitteena on elinkaariajattelun sisällyttäminen tuotteiden suunnitteluun. Tuoteryhmäkohtaisissa asetuksissa voidaan asettaa vaatimuksia paitsi energiatehokkuudelle, myös muihin ympäristövaikutuksiin liittyen. Mikäli tuote ei täytä ekosuunnitteluvaatimuksia, sitä ei voi tuoda markkinoille EU:n alueella. [11] [12]