Kiertotaloudella vähennetään jätteen syntyä ja kasvihuonekaasupäästöjä
Kiertotaloudessa tuotteet ja materiaalit pysyvät kierrossa pitkään ja niitä hyödynnetään mahdollisimman tehokkaasti. Suomessa jätettä syntyy paljon asukasta kohti, vaikka jätteen kierrätysasteet ovat nousseet. Kiertotalouteen siirtyminen on keino vähentää luonnonvarojen käyttöä ja ehkäistä jätteen syntyä, mikä vähentää luonnonvarojen käytöstä syntyviä kasvihuonekaasupäästöjä.
Suomessa syntyy paljon jätettä asukasta kohti
Suomessa syntyisyntyy vuosittain noin 74 yli 100 miljoonaa tonnia jätettä [1]. Määrä on EU-maiden suurimpia [2]. Tästä valtaosa, noin 75 prosenttia, on kaivostoiminnasta ja louhinnasta peräisin olevaa mineraalijätettä. Toiseksi eniten jätettä syntyy rakentamisessa (kuva 1). Yhdyskuntajätteen osuus kaikesta syntyvästä jätteestä on pieni, alle kolme prosenttia, mutta se on yksittäisen kansalaisen kannalta näkyvin jätteen muoto. Yhdyskuntajätteellä tarkoitetaan asumisessa syntyviä jätteitä ja niihin rinnastettavia kaupan, teollisuuden ja palveluiden jätteitä. [3] Noin kaksi kolmasosaa yhdyskuntajätteestä syntyy kotitalouksissa ja noin kolmasosa hallinto-, palvelu- ja elinkeinotoiminnassa. Asukasta kohti laskettuna yhdyskuntajätettä syntyy Suomessa lähes 600 kg vuodessa. Yhdyskuntajätteen määrä on ollut kasvussa viime vuosina. [3]
Kuva 1. Jätteiden kertymät sektorin ja jätelajin mukaan vuonna 2020 (1000 tonnia vuodessa). Eniten jätteitä, 87 194 tuhatta tonnia vuodessa, syntyy kaivostoiminnasta ja louhinnasta. [4]
© Tilastokeskus
Suomessa syntyvästä jätteestä noin 90 % on kaivostoiminnassa ja -rakentamisessa syntyvää mineraalijätettä ja maamassoja. Tämä jäte käsitellään pääasiassa läjittämällä se kaivosalueille tai kaatopaikoille. Siksi loppusijoittamisen osuus kaikesta jätteenkäsittelystä on Suomessa suuri, yli 80 %. Loput syntyvät jätteet hyödynnetään pääasiassa materiaalina tai energiana. Jätteiden kokonaismäärä on pysynyt suurin piirtein samalla tasolla viime vuosina. [4]
Jätteiden käsittelystä aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt ovat vähentyneet
Jätesektorin osuus Suomen kasvihuonekaasupäästöistä on noin 3,5 prosenttia. Jätesektorin päästöt ovat laskeneet yli 60 prosenttia vuodesta 1990. Merkittävä vaikutus vähenemiseen on ollut sillä, että biohajoavan jätteen sijoittamista kaatopaikalle on rajoitettu ja vuodesta 2016 alkaen sijoittaminen on kielletty. Myös kaatopaikoilta ilmaan pääsevän metaanin talteenottoa on lisätty. [5]
Biohajoavan jätteen kaatopaikkasijoituskiellon seurauksena yhdyskuntajätteen sijoittaminen kaatopaikalle on lähes loppunut (kuva 2). Yhdyskuntajätteen hyödyntäminen materiaalina ja energiana on puolestaan lisääntynyt. Yli puolet yhdyskuntajätteestä hyödynnetään nykyään energiana ja reilut 40 prosenttia kierrätetään materiaalina. Määrällisesti eniten jätejakeista kerätään paperia, kartonkia ja biojätettä. Myös muita jätejakeita kuten lasia, metallia ja muovia kerätään erillisissä, kiinteistöjen yhteydessä olevissa tai alueellisissa keräyspisteissä. [6]
Kuva 2. Yhdyskuntajätteen määrän kehitys käsittelytavan mukaan vuosina 2004-2020 (1000 tonnia). [3]
© Tilastokeskus
EU:n tavoitteena on, että jäsenmaissa yhdyskuntajätteestä hyödynnettäisiin materiaalina 55 prosenttia vuoteen 2025 mennessä ja 65 prosenttia vuoteen 2035 mennessä. [3]
Kiertotalous pienentää materiaalien käytön ilmastovaikutuksia
Kiertotaloudella tarkoitetaan talouden toimintatapoja, joilla materiaaleja hyödynnetään tehokkaasti ja kestävästi, niin että ne pysyvät kierrossa mahdollisimman pitkään. Esimerkiksi tuotteiden yhteiskäyttö ja tuotteet palveluna, tuotteiden korjaus, huolto ja päivitys sekä käytetyn tuotteen tai osan myynti ovat olennainen osa kiertotaloutta. (Kuva 3) Tällöin luonnonvaroja kuluu vähemmän, hiilidioksidipäästöt pienenevät ja jätettä syntyy vähemmän. Kiertotalous onkin raaka-aineiden kierrätystä huomattavasti laajempi käsite. [7]
Nykyisellä kehityksellä luonnonvarojen kuten fossiilisten polttoaineiden, biomassan, metallien ja mineraalien käytön ennustetaan globaalilla tasolla yli kaksinkertaistuvan vuoteen 2060 mennessä, mikä merkitsisi kasvihuonekaasupäästöjen huomattavaa kasvua. Kiertotalousratkaisuiden käyttö muutamien avainmateriaalien kuten alumiinin, teräksen, sementin, muovin tuotannossa voi puolestaan vähentää maailman hiilidioksidipäästöjä arviolta 40 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. [8]
Kuva 3. Kiertotaloudessa raaka-aineet pysyvät kierrossa mahdollisimman pitkään ja neitseellisten raaka-aineiden käyttö minimoidaan. Osa takaisin otetuista ja kierrätetyistä tuotteista menee suoraan uudelleenvalmistukseen, osa kierrätysraaka-aineeksi. [7]
© Ellen McArthur Foundation
Kierrätystuotteiden ja -materiaalien kysyntää voidaan lisätä
Jotta kierrätetyt tuotteet ja materiaalit aidosti korvaisivat neitseellisistä raaka-aineista tehtyjä tuotteita, niille tulee olla kysyntää. Kuluttajien luottamus kierrätystuotteiden laatuun on kysynnän kannalta tärkeää. Uudistettavassa jätelaissa tarkennetaankin pelisääntöjä sille, milloin materiaali lakkaa olemasta jäte. Tämä tuo uusia mahdollisuuksia jäteperäisten materiaalien käytölle tuotanto- ja kulutushyödykkeinä, jolloin tarve ottaa käyttöön neitseellisiä raaka-aineita vähenee. Materiaalien uusiokäyttö pienentää ilmasto- ja muita ympäristövaikutuksia. [7] Lainsäädännöllä on esimerkiksi helpotettu sellaisen jätebetonimurskeen käyttöä, joka täyttää haitta-aineille asetetut raja-arvot sekä raaka-aineen laadunvalvontavelvoitteet. Tällä edistetään betonijätteen jalostamista ja luodaan mahdollisuuksia uusiobetonin markkinoille. [9]
Jätealan digitalisaatio helpottaa osaltaan jätteiden hyödyntämistä. Esimerkki digitaalisesta jätteiden ja sivuvirtojen tietoalustasta on Motiva Oy:n ylläpitämä Materiaalitori, jossa yritykset ja organisaatiot voivat maksutta ilmoittaa tuottamistaan tai tarvitsemistaan jätemateriaaleista ja sivuvirroista. [10]