Maaperä kuivuu

Artikkeli

Ilmastonmuutos kuivattaa Suomen maaperää, koska lämpeneminen lisää haihtumista. Eniten maaperä kuivuu keväisin. Erittäin kuivia kesiä voi esiintyä tulevaisuudessa jopa 2–3 vuotena vuosikymmenessä.

Maaperää kuivattaa lisääntyvä haihtuminen

Ilmastonmuutoksen myötä maaperän pintakerros muuttuu tämän vuosisadan aikana Suomessa keskimäärin entistä kuivemmaksi. Samanlainen kehitys on nähtävissä lähes kaikkialla Euroopassa. [1] Maaperän pintakerroksen kosteussisältö on tärkeä veden lähde puille ja muille kasveille, jotka ottavat kasvuun tarvitsemansa veden pääosin enintään muutaman kymmenen senttimetrin syvyydeltä.

Vaikka sademäärät Suomessa ilmaston muuttuessa kasvavat [2], niin lämpötilojen noustessa vettä myös haihtuu maaperästä aiempaa tehokkaammin. Tämä kuivattaa maaperää. [1]

Keväät kuivuvat eniten

Ilmaston lämpenemisen vuoksi maaperä keskimäärin kuivuu Suomessa kaikkina vuodenaikoina, mutta selvästi eniten keväällä (kuva 1) [1], [3]. Pohjoisessa maa kuivuu suhteellisesti eniten toukokuussa ja etelässä huhtikuussa. Vuosisadan loppupuolella kuivumista on odotettavissa Etelä-Suomessa myös maaliskuussa sekä varsinaisina talvikuukausina (joulu-helmikuussa). Syynä maaperän keväiseen kuivuuteen on se, että lunta ja routaa esiintyy entistä vähemmän ja ne sulavat lämpimämmässä ilmastossa entistä aikaisemmin. [3] Vaikka maaperä keskimäärin kuivuukin, niin se voi silti ajoittain olla hyvinkin märkä runsastuvien sateiden [2] takia, etenkin talvisin.

Kuva 1. Maaperän pintakerroksen kosteussisällön keskimäärinen muutos vuoden eri kuukausina Pohjois-Suomessa (vasen kuvio) ja Etelä-Suomessa (oikea kuvio) suurten kasvihuonekaasupäästöjen RCP8.5-skenaarion mukaan. Käyrät esittävät muutosta prosenttiyksikköinä kolmen tulevan 30-vuotisen jakson aikana verrattuna vuosien 1971–2000 keskimääräiseen tilanteeseen. Tulokset perustuvat 26 maailmanlaajuisen ilmastonmuutosmallin laskelmiin [1], [3].

Erittäin kuivat kesät yleistyvät

Kesälläkin maaperä Suomessa keskimäärin kuivuu, vaikka muutos kuivaan suuntaan onkin melko pieni [1]. Kesä on Suomessa sateisin vuodenaika, ja tulevaisuudessa kesäiset sademäärät todennäköisemmin hieman kasvavat kuin vähenevät [2]. Lisääntyvät kesäsateet kumoavatkin osittain nousevan lämpötilan kiihdyttämää haihtumista [3]

Ilmaston lämmetessä yleistyvät kuitenkin myös kesät, jolloin maaperä Suomessa kuivuu erittäin paljon. Jos maailmanlaajuiset kasvihuonekaasupäästöt jatkavat kasvuaan nykytahdilla (RCP8.5-skenaario), niin tämän vuosisadan lopulla erittäin kuivia kesiä esiintyy Suomessa keskimäärin 2–3 kertaa vuosikymmenessä. Vertailun vuoksi kesiä, jolloin maaperä luokitellaan erittäin kuivaksi, esiintyi 1900-luvun ilmastossa keskimäärin kerran vuosikymmenessä. Mikäli päästöt saadaan rajoitettua kohtuullisen pieniksi (RCP4.5-skenaario), maaperän kuivuminen jää selvästi suurten päästöjen skenaariota lieväasteisemmaksi. [1]

Ankarat kuivuusjaksot myös voimistavat helleaaltoja, jotka ilmaston lämmetessä muutenkin yleistyvät. Tämä johtuu siitä, että maan pintakerroksen kuivuessa kunnolla lämpöä ei juuri sitoudu veden haihduttamiseen. Tällöin valtaosa auringon säteilyn tuomasta energiasta lämmittää ilmaa. [1]

Kuva 2. Alhaisen maaperän kosteuden esiintymistodennäköisyyksiä prosentteina eri vuodenaikoina jakson 2070–2099 ilmastossa suurten kasvihuonekaasupäästöjen RCP8.5-skenaarion mukaan: (a) talvi, (b) kevät, (c) kesä ja (d) syksy. Kuukaudet on merkitty roomalaisin numeroin. Kuva esittää 26 maailmanlaajuisen ilmastonmuutosmallin tulosten keskiarvoa. [1]

 

Tuottajatahot

  • Artikkeli on tuotettu Suomen Akatemian rahoittamassa FORBIO-hankkeessa.