Maatalous- ja perinneympäristöjen köyhtyminen jatkuu ilmastonmuutoksen myötävaikutuksella

Ilmastonmuutos kytkeytyy monin tavoin maatalousympäristöjen monimuotoisuuteen

Maatalousluonnon tulevaisuuteen vaikuttaa eniten ihmisen toiminta ja maankäyttö. Ilmastonmuutoksen epäsuorat vaikutukset maatalouden kannattavuuden ja viljelykäytäntöjen sopeutumistoimenpiteiden, kuten peltojen muokkauksen, torjunta-aineiden käytön ja viljelytoimenpiteiden ajoituksen kautta ovat merkittäviä varsinkin lyhyellä aikavälillä. Myös suorat vaikutukset kuten kasvukauden piteneminen, ilman hiilidioksidipitoisuuden kasvun lannoitusvaikutus ja uusien lajien leviäminen vaikuttavat maatalousluonnon tulevaisuuteen [1]. Ilmastonmuutoksen vaikutukset maatalousluonnon monimuotoisuutta ja tuotantoa ylläpitäviin ekosysteemiprosesseihin tunnetaan vielä puutteellisesti [2].

Arvokkaita perinnebiotooppeja uhkaa rehevöityminen ja umpeenkasvu

Maatalousympäristöä hallitsevat viljapellot ja laitumet ovat usein yksipuolisia elinympäristöjä eliöiden kannalta. Maatalousympäristöissä luonnon monimuotoisuus onkin runsainta kulttuurivaikutteisilla eli perinteisen laidun- ja niittotalouden muovaamillaperinneympäristöillä, kuten niityillä, kedoilla ja metsälaitumilla. Niillä elää merkittävä osa avoimien ympäristöjen hyönteis-, lintu- ja kasvilajistosta. Perinneympäristöissä ja muissa ihmisen muuttamissa ympäristöissä elää 23 prosenttia Suomen uhanalaisista lajeista ja se on ollut ensisijaisena elinympäristönä 37 prosentille jo hävinneistä lajeista [3]. Maatalouden rakennemuutosten vuoksi perinneympäristöjä uhkaa hoidon loppuminen ja umpeenkasvu ja ne ovatkin tällä hetkellä uhanalaisimpia luontotyyppejämme [4]. Ilmastonmuutoksen aiheuttamat epäsuorat vaikutukset voivat heikentää perinneympäristöjen hoitoa entisestään [5].

Tulevaisuuden lämpimien ja runsassateisten talvien seurauksena eroosio ja valunta pelloilla lisääntyvät huomattavasti, jos viljelytapoja ei muuteta. Ilman maan kevyempää muokkausta, pysyvää kasvipeitettä tai syysviljojen viljelyä ravinteita huuhtoutuu entistä voimakkaammin, mikä rehevöittää sisävesistöjä ja Itämerta [1].

Rehevöityminen on jo aiheuttanut useiden luontotyyppien uhanalaistumisen ja ilmastonmuutoksen seurauksena rantaniittyjen ruovikoituminen ja tulvavesien nummia rehevöittävä vaikutus kasvaa. Merenrannoilla veden suolapitoisuuden sekä rantaniittyjä avoimena pitävien jäiden kulutusvaikutuksen ennustetaan vähenevän, mikä voimistaa merenrantaniittyjen rehevöitymistä. Myös  merenpinnan vähittäinen nousu vaikuttaa rantaniittyihin ja -kosteikoihin. Suomella on suuri kansainvälinen vastuu maankohoamisrannikolle omaleimaisten merenrantaniittyjen säilymisestä [4], minkä vuoksi ilmastonmuutoksen vaikutuksia niihin tulisi hillitä.

Perinneympäristöjen rehevöitymistä ja umpeenkasvua lisäävät ravinnekuormien ohella kasvukauden pidentyminen, ilman hiilidioksidipitoisuuden nousu ja lisääntyvä lämpö. Esimerkiksi karut niityt ja laitumet saattavat kärsiä, mikä voi vaarantaa usean niukkaravinteiseen ja avoimeen ympäristöön sopeutuneen lajiston säilymisen. Kesän ajoittaiset kuivuusjaksot saattavat hillitä rehevöitymisen vaikutuksia kuivimmissa elinympäristöissä, kuten kallioilla. Rehevöitymisen seurauksena perinneympäristöt vaatinevat entistä enemmän hoitotoimenpiteitä kuten niittoa ja laidunnusta [5] [4].

Muita muutoksia maatalousluonnossa

Lämpö tuo mukanaan uusia eliölajeja myös maatalousympäristöön. Perhosten ja lintujen osalta lajistomuutokset ovat jo havaittavissa ja useiden lajien levinneisyysalueet ovat myös laajentuneet kohti pohjoista. Tulokaslajien leviäminen voi lisätä kilpailijoiden, luontaisten vihollisten tai tautien määrää ja vaikuttaa maatalous- ja perinneympäristöjen eliöiden lajimäärään ja runsauteen. Kasvitautien ja tuholaisten lisääntyminen saattaa lisätä torjuntaruiskutusten tarvetta, mikä lisää myrkkyjen määrää ympäröivissä ekosysteemeissä ja yksipuolistaa eliöstöä [1].

Muutokset maatalousmaiden kyvyssä varastoida hiiltä ovat epävarmat. Kasvukauden pidentyminen ja lämpötilannousu saattavat lisätä hiilen sitoutumista, mutta toisaalta myös hajotusprosesseissa vapautuvan hiilen määrä voi lisääntyä [1].