Uusiutuva energia Suomessa

Uusiutuva energia on peräisin auringosta, tuulesta, vedestä, maaperän varastoimasta lämmöstä ja biomassoista. Uusiutuvilla energialähteillä tuotetaan Suomessa noin neljännes energiasta. Puunjalostusteollisuuden puun ja jäteliemien energiahyödyntämisen ansiosta Suomi on yksi uusiutuvan energian käytön kärkimaita Euroopassa. Vesivoimalla tuotetaan Suomessa vajaat 5 % energiasta. Tuulivoiman osuus on tähän asti ollut vain 0,1 %, mutta sen lisääminen on keskeinen tavoite.

Mitä on uusiutuva energia?

Uusiutuvaksi energiaksi kutsutaan energiantuotantomuotoja, joissa primäärienergian lähdettä voidaan inhimillisillä mittasuhteilla mitattuna pitää loppumattomana. Tällaista energiaa ovat auringosta, tuulesta, virtaavasta vedestä, maaperän geotermisestä lämmöstä, ilman varastoimasta lämmöstä ja veden aalto- tai vuorovesiliikkeestä tuotettu energia sekä bioenergia. Bioenergiassa auringon energia on sidottu ensin yhteyttämisen avulla kasvimassaan ja tuotettu kasvusto käytetään energialähteenä.

Uusiutuvista energialähteistä ei bioenergiaa lukuun ottamatta vapaudu ilmaan kasvihuonekaasuina tunnettuja hiilidioksidi-, metaani- ja dityppioksidipäästöjä. (Vesivoiman tuotannossa tosin tekoaltaiden pohjalta vapautuu jossain määrin hiilidioksidia ja erityisesti metaania.) Biopolttoaineiden hyödyntämisessä vapautuvien hiilidioksidipäästöjen lasketaan olevan osa luonnon omaa hiilen kiertoa, joten niiden ei katsota vaikuttavan kasvihuoneilmiötä lisäävästi. Tasapaino säilyy, jos biomassaa käytetään korkeintaan saman verran kuin sitä syntyy. Kaikkea uusiutuvaa energiaa pidetään sen vuoksi ilmastoneutraalina energiantuotantomuotona. Koska turvebiomassan uusiutuminen vie tuhansia vuosia, tasapainon ei katsota täyttyvän ja sitä ei näin ollen lasketa uusiutuvaksi energialähteeksi.

Aurinkoenergialla tarkoitetaan auringon säteilemää lämpö- ja valoenergiaa, jota kerätään talteen aurinkokennojen, -paneelien ja kerääjien avulla. Energia käytetään joko suoraan lämpönä käyttöveden ja tilojen lämmittämiseen tai siitä tuotetaan sähköä. Aurinkokennoissa auringon säteilyn avulla tuotetaan suoraan sähköä ja aurinkopaneeleissa sähköä tuotetaan auringon lämmöstä.

Bioenergian lähteitä ovat metsäbiomassat kuten puupolttoaineet ja hakkuutähteet, peltobiomassat kuten ruokohelpi, ohra ja sadonkorjuujäte, nurmimassat ja rehujäte, paperi- ja puunjalostusteollisuuden jätteet kuten hake ja jäteliemet, elintarviketuotannon jätteet kuten teurasjäte ja lanta, sekä asumisessa jätteeksi päätyneet biohajoavat tuotteet kuten paperi, kuitu- ja puupakkaukset ja elintarvikkeet.

Vesivoimalla tuotetaan Suomessa vajaat 5 % energiasta. Vesivoiman lisäämisen mahdollisuuksia pidetään melko vähäisinä. Aalto- ja vuorovesienergian tuotannolle ei Suomessa ole sopivia olosuhteita, joten niillä ei siten ole merkitystä energiantuotannossamme. Tuulivoiman osuus on tähän asti ollut hyvin pieni (vain 0,1 % tuotannosta).  Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian mukaan sen tuotanto kuitenkin nostetaan 6 terawattituntiin (TWh) vuoteen 2020 mennessä (lisäystä nykytilanteeseen 5,7 TWh).

Uusiutuvan energian käyttö Suomessa

Suomen energian vuosittainen kokonaiskulutus on Suomessa 2000-luvulla vaihdellut ollen noin 1 300-1 500 petajoulea (PJ). Vuonna 2007 kulutus oli noin 1 460 PJ. Uusiutuvan energian osuus on kasvanut 70-luvun lopusta lähtien (kuva 1), ja tällä hetkellä noin 360 PJ eli neljännes energiasta on tuotettu uusiutuvilla energialähteillä. Merkittävin käytetty uusiutuva energialähde ovat metsäteollisuuden jäteliemet, joiden osuus on yli kolmannes uusiutuvien energialähteiden käytöstä. Tuotettu energia käytetään lähinnä sellun- ja paperinvalmistuksessa. Näin ollen jäteliemien ja muiden paperiteollisuuden tuotannon polttoaineiden käyttö riippuu tuotantosuhdanteista. Kun huomioidaan myös puun pienkäyttö, metsästä peräisin olevan energian voidaan todeta kuitenkin muodostavan yli puolet uusiutuvan energian käytöstä. Vielä vähäisiä, mutta merkitykseltään kasvavia energialähteitä ovat tuotantotoiminnan ja asumisen jätteistä jalostetut kierrätyspolttoaineet ja aurinkoenergialla, maalämmöllä tai ilman sisältämällä lämpöenergialla toimivat lämpöpumput sekä tuulivoima.

Uusiutuvien energialähteiden käyttö Suomessa vuosina 1970-2008

Kuva 1. Uusiutuvien energialähteiden käyttö Suomessa vuosina 1970 – 2008. Tilastokeskus 2009.

Uusiutuvan energian lisääminen poliittisena tavoitteena

Uusiutuvan energian käyttöön vaikuttavat Suomen omat energia- ja ilmastopoliittiset linjaukset sekä EU:ssa tehdyt päätökset ja direktiivit (muun muassa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen tähtäävä päästökauppadirektiivi), jotka Suomen on huomioitava energiapolitiikassaan. Ilmasto- ja energiastrategian tavoitteiden mukaisesti uusiutuvan energian käyttöä pyritään lisäämään nykyisestä. Tavoitteena on, että sen osuus Suomen energiankulutuksesta vuonna 2020 olisi 38 prosenttia. Vuonna 2009 uusiutuvan energian osuus Suomen energian loppukäytöstä oli noin 26 %.

Valtioneuvosto hyväksyi vuonna 2008 pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian, jossa käsitellään ilmasto- ja energiapoliittisia toimenpiteitä vuoteen 2020 ja viitteellisesti myös vuoteen 2050 asti. Strategian mukaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen on keskeinen syy uusiutuvan energian käytön lisäämiselle, mutta uusiutuvilla energialähteillä katsotaan olevan myös  energiastrategista merkitystä, kuten bioenergian ja muun kotimaisen energian käytön edistäminen, tutkimuksen ja tuotekehitykseen panostaminen sekä energiasektorin huoltovarmuuden ylläpitäminen.

Tuottajatahot