Ilmastomyönteinen ruoka

Keskeisiä toimia ruoan ilmastovaikutusten vähentämisessä ovat eläinperäisten tuotteiden kulutuksen vähentäminen ja kasvisten osuuden lisääminen, jätteeksi joutuvan ruoan vähentäminen, kotimaisen ja osin luomu- ja lähiruoan suosiminen, ruoantuotanto-, valmistus- ja säilytysmenetelmien energiatehokkuuden parantaminen sekä ostosmatkojen järkeistäminen.

Kohtuutta, kotimaista ja kasviksia

Ruoan osuus kulutuksen ilmastovaikutuksista on suunnilleen yhtä suuri kuin liikenteen tai asumisen, joten ilmastomyönteisen ruoan suosiminen on tärkeää ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta [1]. Ruokavaliotaan voi muuttaa ilmastomyönteisemmäksi yksinkertaisilla toimilla. Ilmastoystävällinen ruokavalio on yleensä terveellinen [2], sillä se sisältää paljon kasviksia. Kotimaista lihaa voi syödä kohtuudella, sillä tasapainoisessa maataloustuotannossa tarvitaan myös karjanlantaa sekä kasvipeitteisyyttä lisäävää nurmen viljelyä.

Ruokailu kannattaa suunnitella lautasmallin mukaisesti niin, että ravinto pysyy monipuolisena. Kasvisruokapäivä tai kaksi viikossa ovat hyvä keino keventää ilmastotaakkaa. Helpoin tapa siirtyä kasvisruokavalioon on korvata tuttujen ruokien lihaosuus kasviproteiinilla. Kasviksia käytetään sesongin mukaan: talvella keskitytään juureksiin ja marjoihin ja kesällä nautitaan kauden tuotteista, kuten salaatista ja tomaateista.

Tyhjien kalorien välttäminen on hyväksi ilmastolle, vyötärölle ja lompakolle

Ravitsemuksen kannalta turhien elintarvikkeiden kuten makeisten, virvoitusjuomien, alkoholin ja perunalastujen käyttö tuo oman lisänsä ilmastopäästöihin [3]. Niiden käyttöä vähentämällä voi kuluttaja keventää sekä ilmastotaakkaansa että omaa painoaan. Samalla säästyy rahaa, sillä kyseisiin elintarvikkeisiin voi kulua jopa 40 prosenttia ruokakuluista [4].

Monta hyvää syytä vähentää lihan kulutusta

Ilmaston kannalta broilerin liha on vähiten kuormittavaa, seuraavaksi tulee sianliha. Naudanlihan ilmastovaikutus vastaa noin 15 kilon hiilidioksidipäästöjä (lihakiloa kohti CO2-ekvivalentteina), kun taas sianlihan ilmastovaikutus on 5 kg CO2/lihakilo ja broilerin 4 kg CO2/lihakilo (Taulukko 1). Juuston ilmastovaikutus on lähes yhtä suuri kuin naudanlihan (13 kg CO2/lihakilo). Vastaavasti esimerkiksi soijan ilmastopäästö on vain noin 1 kg CO2/soijapapukilo. Ilmastodieettilaskurilla [5] voi laskea kulutuksen ja samalla myös ruokavalion ilmastovaikutuksia sekä verrata erilaisten kasvis- ja liharuokavalioiden ilmastovaikutuksia.

Taulukko 1. Arviot eri ruoka-aineiden ilmastovaikutuksista [5].

Ruoka-aine

Ilmastovaikutus kg CO2-ekv/kg

Naudanliha

15

Juusto

13

Sika

5

Broileri

4

Tomaatti, kurkku (kasvihuone talvella)

5

Riisi

5

Kasviöljy

3

Kananmuna

2,5

Kala

1,5

Ruisleipä

1,3

Sokeri

1,1

Kuiva papu

0,7

Marjat, vihannekset, peruna

0,2

Maailmanlaajuisesti eläintuotanto paitsi aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä myös vie maa-alaa alkuperäiseltä luonnolta ja muun ruoan tuotannolta. Peltoja olisi tarpeeksi maapallon väestön ruokkimiseen, mutta kasvava lihan kulutus aiheuttaa osaltaan metsien muuttamista pelloiksi. Karjankasvatus on myös usein syynä maankäytön muutoksista johtuviin hiilidioksidipäästöihin. Liharuoan tuottaminen vaatii suuremman viljelypinta-alan kuin kasvisruoan tuottaminen. Esimerkiksi yhden lihakilon tuottamiseen tarvitaan noin kymmenen kiloa kasvirehua [6]. Reilu neljäsosa maapallon maapinta-alasta on nykyään joko laitumena tai rehupeltona [7].

Eläintuotantoon on nähty liittyvän myös eettisiä kysymyksiä, mikä on lisännyt kiinnostusta kasvisruokaan. Maailmanlaajuisesti lihan kulutus on kuitenkin edelleen kasvussa [7].

Pienempikin liha-annos riittäisi - kasviproteiinit kunniaan!

Liha-annosten koko on kasvanut huomattavasti viime vuosikymmeninä. Suomalainen sekaravinnon syöjä söi 79 kiloa lihaa vuonna 2007, eli noin 200 g päivässä. Liha-annosten suosituskoot ylittyvät usein. Proteiinintarve voidaan kattaa paljon pienemmillä lihamäärillä ja kasviproteiinilla. Jotta maatalouden päästöt pysyisivät hallinnassa, tulisi liha-annoksen olla 0-90 grammaa päivässä, eli maksimissaan noin 33 kiloa vuodessa. Tästä märehtijöiden lihan osuus saisi olla korkeintaan 50 grammaa päivässä [8]. Proteiinien tarpeen voi tyydyttää myös täysin proteiinipitoisilla kasviksilla. Annoskokojen pienentäminen pienentää sekä ruokakustannuksia että hiilijalanjälkeä – ja on ratkaisu myös moniin terveysongelmiin. Muun muassa sydänsairauksien, liikalihavuuden, suolistosyövän ja mahdollisesti joidenkin muiden syöpien riski pienentyy vähentämällä lihan kulutusta [8].

Lihaa voi korvata monilla proteiinipitoisilla kasviksilla. Näitä ovat muun muassa:

  • soijapapu
  • härkäpapu
  • muut pavut, linssit ja herneet
  • pähkinät ja siemenet, erityisesti öljynhampun siemenet
  • täysjyväviljat ja vehnänalkiot
  • makealupiini
  • seitan (vehnägluteeni).

Maatalouden ilmastovaikutuksista

Ruoantuotantoketjussa syntyvistä kasvihuonekaasuista merkittävimpiä ovat hiilidioksidi, metaani ja dityppioksidi. Metaani, joka on voimakas kasvihuonekaasu, on peräisin karjan ruoansulatuksesta ja lannasta (noin kolmannes ihmisen aiheuttamista päästöistä) sekä riisipelloilta. Dityppioksidia vapautuu muun muassa typpilannoitteiden käytöstä ja sitä vapautuu välillisesti myös uuden viljely- ja laidunmaan raivaamisesta sademetsistä. Typpilannoitteiden tuottaminen vaatii lisäksi paljon energiaa.

Arviot maatalouden maailmanlaajuisista kasvihuonekaasupäästöistä (hiilidioksidiekvivalentteina mitattuna) suhteessa kaikkiin ihmisperäisiin kasvihuonekaasupäästöihin vaihtelevat: Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC on arvioinut maatalouden osuudeksi 10-12 % [9] ja YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO on arvioinut kotieläintuotannon osuudeksi 18 % [7]. Kotieläintuotannon osalta vielä suurempiakin arvioita, jopa 50 prosentin osuutta maailman kasvihuonekaasupäästöistä, on esitetty [10]. Päästömäärien arvioiden suuruus riippuu siitä mitä päästölähteitä laskelmissa on huomioitu. Esimerkiksi FAO:n arvioimiin päästöihin on laskettu mukaan välilliset päästöt mm. maankäytön muutoksista eli käytännössä metsien raivaamisesta pelloiksi [7]. Suomen maatalous -raportointisektorin päästöt ovat noin 7 %. Kun huomioidaan maatalouden energiankäyttö ja maaperäpäästöt, saadaan maatalouden osuudeksi Suomen kokonaispäästöistä 18 % [11].

Talvinen kasvihuoneviljely

Huomattavia kasvihuonekaasupäästöjä syntyy pohjoisissa oloissa talvikaudella vihannesten kasvihuonekasvatuksesta. Suomalaisen talvella kasvatetun tomaatin hiilijalanjälki on 5–7 kiloa tomaattikiloa kohden, kun taas Espanjasta kuljetetun tomaatin hiilijalanjälki on vain noin puoli kiloa tomaattikiloa kohden [12]. Espanjalainen tomaatti ei silti välttämättä ole hyvä vaihtoehto, sillä sen viljelyssä käytetään runsaasti vettä ja torjunta-aineita. Kuvasta 1 näkyy eri salaattivaihtoehtojen ilmastovaikutukset. Salaatiksi kannattaa siis valita avomaalla kasvaneita kotimaisia kasviksia.

Erilaisten salaattien ilmastovakutus

Kuva 1. Erilaisten salaattien ilmastovaikutus (CO2-ekv) [13]

Luomuviljellyn ruoan ympäristövaikutukset ovat usein pienempiä kuin tavanomaisesti viljellyn ruoan

Eräiden arvioiden mukaan luomuviljelyyn siirtyminen maailmanlaajuisesti vähentäisi kasvihuonekaasupäästöjä muun muassa maaperään sitoutuvan hiilen – eli humuksen - määrän kasvaessa [14]. Humus parantaa maaperän veden ja ravinteiden pidätyskykyä. Joidenkin tutkimusten mukaan eläintuotannossa luomuviljelyn ilmastopäästöt voivat olla suuremmat kuin tavanomaisessa viljelyssä, sillä luomueläimet kasvavat hitaammin ja tuottavat vähemmän eläintä kohden [15].  Suomen ympäristökeskuksen tutkimuksen [16] mukaan maidontuotannossa luonnonmukainen viljely on kokonaisympäristövaikutusten kannalta parempi vaihtoehto kuin tavanomainen viljely. Luomurukiin viljelyn päästöt eivät välttämättä poikkea tavanomaisesti viljellyn rukiin päästöistä. Tutkimuksen mukaan ympäristön kannalta paras vaihtoehto on yhdistää viljanviljely maidontuotantoon, jolloin ravinteet saataisiin kierrätettyä tehokkaasti.

Kuljetukset ja ostosmatkat tuottavat osansa ruoantuotantoketjun päästöistä

Kuljetustapa (laiva, rekka, lentokone) ja kuljetettavan tavaran laatu (tuore, pakaste tms.) vaikuttavat eniten kuljetuksen kasvihuonekaasupäästöihin. Pitkien laivakuljetusten osuus koko tuotantoketjun hiilidioksidipäästöistä on useimmiten pieni [17]. Kuljetusmatkojen pieni osuus selittyy sillä, että kerralla kuljetetaan paljon tavaraa, jolloin päästöt jakaantuvat kuljetettavien tuotteiden kesken ja yksittäisen tuotteen osuus jää pieneksi. Lento- tai rekkarahdilla tuotujen tuotteiden ilmastovaikutukset ovat selkeästi laivakuljetuksia suuremmat. Kuluttajien tekemistä ostosmatkoista voi tulla huomattava lisäpäästö tuotteen elinkaaren aikaisiin päästöihin. Ilmaston kannalta haitallisin ostosmatka on sellainen, jossa kuluttaja käy autolla hakemassa vain yhden tuotteen. Kauppamatkoilla kannattaa suosia bussia tai kevyttä liikennettä, tai omalla autolla käydessä ostaa kerralla paljon ruokatarvikkeita.

Kannattaako lähiruokaa suosia?

Viime aikoina on ollut paljon keskustelua siitä, että lähiruoka ei olisikaan ilmaston kannalta paras vaihtoehto. Tämä on totta esimerkiksi talvella kasvatetun kasvihuonetomaatin ja kurkun osalta, mutta usein lähiruoan ympäristövaikutuksia kannattaa pohtia tapauskohtaisesti. Yleissääntönä voidaan todeta, että kotimaiset kasvikset ja liha ovat usein parempi vaihtoehto kuin ulkomailta tuodut, ja että kasviproteiini - vaikka se olisi tuotu ulkomailta - on usein lihaa parempi vaihtoehto. Esimerkiksi soijan käyttäminen proteiinin lähteenä on ilmastoystävällisempää kuin lihan, sillä soijan tuotannon ympäristökuormat (esim. rehevöittävät ja ilmastovaikutukset) ovat pienempiä kuin lihantuotannon. Joissain tapauksissa kuitenkin lentokuljetukset, tietyt viljelytavat ja tuotteiden pakastaminen voivat kuitenkin muuttaa kasvisruoan ympäristökuorman suuremmaksi kuin paikallisesti tuotetun luomulihan. Kasvisruokavalio voi myös olla ilmaston kannalta lihaa huonompi vaihtoehto, jos se sisältää paljon eksoottisia tuotteita [18]. Vaikka ruoan kuljetusten päästöt ovat vain pieni osa koko ruoantuotantoketjun päästöistä, on lähiruoan suosiminen kuitenkin yleensä suositeltavaa paikallistalouden, maaseudun elinvoimaisuuden ja ruokaomavaraisuuden ylläpitämiseksi. Lähiruokaa käytettäessä ympäristövaikutukset kohdentuvat omaan ympäristöön, eikä viljelyn aiheuttamaa ympäristökuormaa siten sysätä muiden maiden vastuulle [13].

Ruokaa ei kannata haaskata

Suomalainen heittää roskiin 70 kiloa ruokaa vuosittain. Noin 10 % suomalaisten ostamasta ruoasta päätyy jätteeksi [19]. Kaatopaikalla lajittelematon ruokajäte voi aiheuttaa huomattavia metaanipäästöjä. Ilmastomyönteiseen ruokailuun kuuluu myös se, että ruokaa hankitaan vain sen verran kuin sitä kulutetaan ja lautanen syödään tyhjäksi. Syötäväksi kelpaavaa ruokaa ei heitetä roskiin. Ruotsalaistutkimuksen mukaan ruoan haaskauksella on lähes yhtä suuri ympäristöjalanjälki kuin naudanlihalla. Ruotsalaisten kasvihuonekaasupäästöjä saataisiin vähennettyä 5 %, jos  naudan liha vaihdettaisiin sikaan tai kanaan tai lopettaisiin ruoan haaskaaminen ja ylensyönti  [3].

Ruoan valmistus ja säilytys

Ruoan valmistuksessa tulee kiinnittää huomiota energiankulutukseen. Kotitalouksien sähkönkulutuksesta kuluu ruoan valmistamiseen 6 % [20]. Uunin käyttö kuluttaa eniten energiaa, joten silloin kun uuni lämmitetään, kannattaa ruokaa valmistaa suurempi määrä kerralla. Ruoanvalmistus mikrolla on ekotehokasta. Valmistamalla puuro mikroaaltouunissa lieden sijaan vähenee ilmastovaikutus noin 70 % (kuva 2). Puolivalmistepakasteita tulisi välttää, sillä niiden säilytys ja kuljetus vaativat paljon energiaa. Katso Marttojen vinkit ekotehokkaaseen ruoanvalmistukseen.

Puuron CO2-päästöt

Kuva 2. Kaurahiutaleiden tuotannon ja puuron valmistuksen CO2-päästöt 10 000 kulutettua kilon pakkausta kohden. Puuron valmistuksen kasvihuonekaasupäästöt eri annoskokojen ja valmistustapojen mukaan [21]

Ruoan säilytykseen kuluu kotitalouksien sähköstä 13 % [20]. Kylmälaitteiden energiatehokkaaseen käyttöön on olemassa omat niksinsä: on muun muassa tärkeää sijoittaa laitteet oikein, tarkkailla laitteiden lämpötilaa ja sulattaa pakastin säännöllisesti [22]. Laitteiden hankinnassa kannattaa kiinnittää huomiota kalusteiden energialuokkiin. Energiatehokkaiden laitteiden valintaan on olemassa paljon ohjeita [23].  Kaupat voivat vaikuttaa elintarvikkeiden tuotantoketjun kasvihuonekaasupäästöihin vähentämällä kylmälaitteiden energiankulutusta ja kylmäsäilytystä vaativien tuotteiden osuutta.

Ilmastomyönteisen ruoan tarkistuslista

  • Käytä enemmän kasviperäisiä tuotteita, vähennä lihan ja muiden eläinperäisten tuotteiden käyttöä.
  • Pidä viikossa ainakin yksi kasvisruokapäivä ja jätä pihvit ja juustot juhlahetkiin.
  • Älä heitä ruokaa roskiin!
  • Kasviksista suosi avomaalla kasvatettuja ja vältä talvella kasvihuoneissa kasvatettuja ja kaukaa tuotuja.
  • Suosi perunaa ja erilaisia viljatuotteita kuten ohraa, vältä riisiä.
  • Suosi luomutuotteita.
  • Suosi luonnonkalaa, kauden marjoja ja sieniä.
  • Suosi sesonkikasviksia, mutta malta odottaa kauden oikeaa alkua.
  • Vältä pakasteita.
  • Suosi mahdollisimman vähän pakattuja elintarvikkeita ja isoja pakkauksia.
  • Syö lautanen tyhjäksi, älä osta enempää ruokaa kuin kulutat.
  • Valmista enemmän ruokaa kerralla ja lämmitä mikroaaltouunissa
  • Suunnittele kauppamatkat huolellisesti, kulje kauppamatkat jalan, polkupyörällä tai joukkoliikennettä käyttäen. Autoa käytettäessä osta ruokaa kerralla riittävästi.
  • Lajittele biojäte.

Lähteet

  1. Seppälä et al. 2009. Suomen kansantalouden materiaalivirtojen ympäristövaikutusten arviointi ENVIMAT-mallilla. Suomen ympäristö 20/2009. Envimat-hanke. http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=334235&lan=fi&clan=fi
  2. Terveellinen ruoka voi olla myös ekologista. Helsingin sanomat. Vieraskynä 1.5.2010 Mikael Fogelholm. http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Terveellinen+ruoka+voi+olla+my%C3%B6s+ekologista/1135256513891
  3. Jordbruksverket. 2009. Hållbar konsumtion av jordbruksvaror – hur påverkas klimat och miljö av olika matvanor? (pdf) Rapport 2009:20. http://www.jordbruksverket.se/download/18.72e5f95412548d58c2c80002944/ra...
  4. Ruotsalaiskuluttaja ei maksa ekstraa kestävistä ruokavalinnoista. Ruokatieto 8.4.2009. Uutiset > 2009 > Arkistoitu uutinen. http://uutiset.ruokatieto.fi/WebRoot/1043198/X_Arkistoitu_uutinen_tai_tiedote.aspx?id=1094002&NewsItem=2853 [viitattu 30.11.2010]
  5. Nissinen, A. Salo, M. ja Grönroos, J. 2010. Ilmastodieettipuntari – mihin sen antamat ilmastopainot perustuvat? (pdf) Versio 23.4.2010. http://ilmastodieetti.fi/Ilmastodieettilaskurin-perusteet_2010-04-23.pdf
  6. Reijnders, L. and Soret, S. 2003. Quantification of the environmental impact of different dietary protein choices. American Journal of Clinical Nutrition, Vol. 78, No. 3, 664S-668S. http://www.ajcn.org/cgi/content/full/78/3/664S
  7. Steinfeld et al. 2006. (FAO) Livestock’s long shadow. Environmental issues and options. Tutkimus pdf-tiedostona. ftp://ftp.fao.org/docrep/fao/010/a0701e/a0701e00.pdf
  8. McMichael, A. W., Powles, J. W., Butler, C. D. and Uauy, R. 2007. Food, livestock production, energy, climate change, and health(pdf).The Lancet 2007; vol 370: 1253–63. http://www.thelancetglobalhealthnetwork.com/wp-content/uploads/2008/04/e...
  9. Smith, P., D. Martino, Z. Cai, D. Gwary, H. Janzen, P. Kumar, B. McCarl, S. Ogle, F. O’Mara, C. Rice, B. Scholes, O. Sirotenko. 2007. Agriculture. In Climate Change 2007: Mitigation. Contribution of Working Group III to the Fourth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change [B. Metz, O.R. Davidson, P.R. Bosch, R. Dave, L.A. Meyer (eds)], Cambridge University.
  10. Goodland, R. & Anhang, J. 2009. Livestock and Climate Change. Worldwatch Institute. http://www.worldwatch.org/files/pdf/Livestock%20and%20Climate%20Change.pdf
  11. Ministry of the Environment and Statistics Finland 2009. Finland’s Fifth National Communication under the United Nations Framework Convention on Climate Change. Helsinki 2009. 280 p. http://unfccc.int/resource/docs/natc/fin_nc5.pdf
  12. Kotimaisen tomaatin syntinä hiilijalanjälki. Helsingin sanomat. Julkaistu 19.4.2009. http://m.hs.fi/inf/infomo?site=hstxt&view=news_talous_child&feed:a=hs.fi&feed:c=news&feed:i=1135245278529
  13. MTT luonnonvarapuntari. Koottua tietoa luonnonvarojen kestävästä käytöstä. https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/Luonnonvarapuntari/Ymp%E4rist%F61/Ruoan%20ymp%E4rist%F6vaikutukset [viitattu 3.5.2010]
  14. Azeez, G. 2009.Soil carbon and organic farming. A review of the evidence of agriculture´s potential to combat climate change. Summary of findings. Soil Association, Bristol. 15 p. http://www.soilassociation.org/LinkClick.aspx?fileticket=BVTfaXnaQYc%3D&
  15. Garnett, T. 2008. Cooking up a storm. Food, greenhouse gas emissions and our changing climate(pdf). Food Climate Research Network. Centre for Environmental Strategy, University of Surrey. http://www.fcrn.org.uk/sites/default/files/CuaS_web.pdf
  16. Grönroos, J. & Seppälä J. (toim.). 2000. Maatalouden tuotantotavat ja ympäristö. Suomen ympäristö 431. Luonto ja luonnonvarat. 244 s. http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=84103&lan=fi
  17. Weber, C. L., and Matthews, H. S. 2008. Food-Miles and the Relative Climate Impacts of Food Choices in the United States (pdf). Environ. Sci. Technol., 2008, 42 (10), pp 3508–3513. http://psufoodscience.typepad.com/psu_food_science/files/es702969f.pdf
  18. Carlsson-Kanyama, A. 1998. Climate change and dietary choices - how can emissions of greenhouse gases from food consumption be reduced? Food Policy, vol 23, no.3/4.
  19. Katajajuuri, J.-M. ja Vinnari, M. 2008. Jokapäiväinen leipämme. Kaikesta jää jälki – puheenvuoroja ympäristöä säästävistä valinnoista. Avain 2008.
  20. TEM: Kotitalouksien sähkönkäyttö 2006 (pdf). TEM tutkimusraportti 2.10.2008. http://www.tem.fi/files/20199/253_Kotitalouksien_sahkonkaytto_2006_raportti.pdf
  21. Katajajuuri, J.-M., Virtanen, Y., Voutilainen, P., Tuhkanen, H.-R. & Kurppa, S. 2003. Elintarvikkeiden ympäristövaikutukset: FOODCHAIN (pdf). MMM:n julkaisuja 2003:6, 64 p. http://wwwb.mmm.fi/julkaisut/julkaisusarja/MMMjulkaisu2003_6.pdf
  22. Motiva.10.11.2010.Näin säästät energiaa keittiössä. http://www.motiva.fi/koti_ja_asuminen/nain_saastat_energiaa/sahko/keittio [viitattu 30.11.2010]
  23. Motiva. 14.10.2010. Ostajan opas. http://www.motiva.fi/koti_ja_asuminen/ostajan_opas

Tuottajatahot