Yhdyskuntarakenne ja liikkumisesta aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt

Ihmisten vuorokaudessa kulkema matka on kasvanut Euroopassa yhdestä kilometristä 40–50 kilometriin henkilöä kohti 1900-luvun alusta. Tästä 70–80 % taitetaan tätä nykyä henkilöautoilla. Autoilulla on lentämisen jälkeen suurimmat yksikköpäästöt kilometriä kohden. Kunnilla on useita mahdollisuuksia vaikuttaa asukkaidensa liikkumisesta aiheutuviin kasvihuonekaasupäästöihin. Tärkeintä olisi ottaa ilmastomyötäinen yhdyskuntarakenne lähtökohdaksi maankäytön ja liikenteen suunnittelussa.

Ihminen – ikiliikkuja?

Ihmisten vuorokaudessa kulkema matka on kasvanut Euroopassa yhdestä kilometristä 40–50 kilometriin henkilöä kohti 1900-luvun alusta. Tästä 70–80 % taitetaan tätä nykyä henkilöautoilla. Autoilulla on lentämisen jälkeen suurimmat yksikköpäästöt kilometriä kohden. Hiilidioksidipäästöjen lisäksi autoilu aiheuttaa hiukkaspäästöjä, ruuhkia ja meluhaittoja.

Rahtiliikenne kasvaa EU:ssa nykyään nopeammin kuin matkustajaliikenne ja sen kasvu suuntautuu pääosin tieliikenteeseen (kuva 1). Matkustajaliikenteessä lentoliikenne kasvaa nopeimmin ja joukkoliikenteen osuus pienenee jatkuvasti.

Yksittäisen ihmisen liikkumisesta aiheutuviin päästöihin vaikuttaa eniten asuinpaikka. Haja-asutusalueilla etäisyys työpaikkaan, palveluihin ja harrastuspaikkoihin on suuri, ja jokapäiväisiä matkakilometrejä kertyy enemmän kuin tiiviissä kaupunkiympäristössä. Myös mökkeily ja matkailu kasvattavat suomalaisten päästöjä. Esimerkiksi lentomatka Thaimaahan kaksinkertaistaa helposti yksittäisen ihmisen liikkumisesta aiheutuvat vuosittaiset hiilidioksidipäästöt.

Liikenteen kasvu © European Commission 2003. European Energy and Transport Trends to 2030. European Communities, Belgium 2003.

Kuva 1. Matkustaja- ja rahtiliikenteen sekä bruttokansantuotteen (GDP) kasvu EU:ssa vuoden 2000 tasoon nähden. Rahtiliikenne on matkustajaliikennettä selvemmin kytköksissä talouskasvuun [1].

Asukasta kohti lasketut liikenteen päästöt ovat Suomessa korkeat

Kotimaan liikenteen aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt olivat 14,7 miljoonaa tonnia (CO2-ekv) vuonna 2007, mikä vastasi 19 prosenttia Suomen kokonaispäästöistä (kuva 2). Liikenteen aiheuttamat päästöt asukasta kohden ovat Suomessa Euroopan toiseksi suurimmat Norjan jälkeen. Syynä tähän on hajanainen asutus ja tieliikenteen suuri rooli rahtikuljetuksissa.

 

Kokonaispäästöt © Ministry of the Environment and Statistics Finland 2009. Finland’s Fifth National Communication under the United Nations Framework Convention on Climate Change. Helsinki 2009.

Kuva 2. Suomen kasvihuonekaasupäästöjen jakautuminen toimialoittain vuonna 2007 (mukana ei ole maankäyttö-, maankäytön muutos ja metsätaloussektoria, joka on Suomessa hiilinielu). Liikenteen päästöt olivat 23 % energia-alan päästöistä ja 19 % kokonaispäästöistä [2].

LIPASTO-laskentajärjestelmän (VTT) mukaan tieliikenteen päästöt olivat vuonna 2008 noin 73 % koko liikenteen päästöistä (kuva 3). Järjestelmä ottaa jonkin verran huomioon myös ulkomaille suuntautuvaa laiva- ja lentoliikennettä. Kotimaan sisäisessä liikenteessä tieliikenteen osuus päästöistä on Tilastokeskuksen mukaan 88 %.

Liikenteen päästöt © LIPASTO, VTT:n laatima Suomen liikenteen pakokaasupäästöjen ja energiankulutuksen laskenta-järjestelmä

Kuva 3. CO2-päästöjen jakautuminen liikenteessä 2008 [3].

Jokainen voi vähentää liikkumisestaan aiheutuvia päästöjä

Itse kukin meistä voi vaikuttaa omiin liikkumisesta syntyviin päästöihinsä suunnittelemalla ja järkevöittämällä liikkumistaan. Jos autoa on pakko käyttää, kannattaa ketjuttaa matkoja niin, että saa hoidettua usean asian samalla matkalla. Työmatkoissa kimppakyyti on hyvä ratkaisu. Kimppakyytejä voi etsiä tarvittaessa Internetistä. Automatkan voi myös yhdistää joukkoliikennematkaan, jos bussi- tai juna-asemalle on muuten liian pitkä matka. Taloudellisella ajotavalla voi vähentää matkan päästöjä ja säästää polttoainekuluissa. Taloudellisesta ajotavasta löytyy lisätietoa esim. Motivan sivuilta. Lomalla kannattaa miettiä, onko lentomatka välttämätön, vai voisiko lomakohde löytyä lähempää.

Hyvillä tietoliikenneyhteyksillä voidaan vähentää ihmisten liikkumisen tarvetta. Työpaikoilla voidaan tarjota etätyömahdollisuutta ja esim. kokouksia ja neuvotteluja voidaan pitää videoyhteydellä matkustamisen sijaan. Myös opetuksessa ja terveydenhuollossa on saatu hyviä kokemuksia etäyhteyksistä. Useat palvelut (pankit, Kela jne.) ovat jo saatavilla Internetissä, mikä vähentää matkustamisen tarvetta.

Taloudellinen ajotapa vähentää polttoaineen kulutusta ja päästöjä yleensä noin 10 %. Jos Suomen kaikki 2,5 miljoonaa henkilöauton kuljettajaa omaksuisivat taloudellisen ajotavan, hiilidioksidipäästöt vähenisivät 700 000 tonnia, mikä vastaa noin kuutta prosenttia koko tieliikenteen päästöistä.  

Jos 215 000 henkilöautolla työmatkansa kulkevaa suomalaista tekisi etätyötä yhden päivän viikossa, hiilidioksidipäästöt vähenisivät noin 37 500 tonnia. Jos taas kaikki työmatkat tehtäisiin julkisilla kulkuneuvoilla, kimppakyydeillä, pyörällä tai kävellen, päästöt vähenisivät vähintään 94 000 tonnia ja parhaimmillaan 188 000 tonnia.  

Metro on nykyisistä kulkuneuvoista energiatehokkain ja esim. henkilöauton energiankulutus on 13-kertainen metroon nähden (kuva 4). Käytännössä metron rakentaminen on kannattavaa vain suurimmissa kaupungeissa, ja muissa kunnissa on pohjattava julkinen liikenne muiden kulkuneuvojen varaan.

Eri kulkuneuvojen energiankulutus © YTV 2007. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 2030. Painoprisma Oy, Helsinki 2007.
Kuva 4. Energiankulutus eri kulkuneuvoilla henkilökilometriä kohti [4].

Autojen energiatehokkuuden parantaminen ei ole ratkaisu

Autojen energiatehokkuuden parantamisella on varsin rajallinen vaikutus päästöjen vähentämiseen. Vaikka moottorien tekniikka kehittyy jatkuvasti, myös lisälaitteiden määrä kasvaa. Lisälaitteet kuluttavat energiaa ja nostavat auton painoa, mikä taas kasvattaa energiankulutusta. Lisäksi henkilöautoliikenne kasvaa jatkuvasti, mikä kasvattaa kokonaispäästöjä, vaikka yksittäisten autojen päästöt vähenisivät. 

Biopolttoaineilla voidaan vähentää autojen päästöjä, mutta niitä ei voida tuottaa kestävästi niin paljon kuin liikennemäärät vaatisivat. Ne voivat kuitenkin olla hyvä ratkaisu esim. julkisen liikenteen bussien polttoaineeksi. Fossiilisista polttoaineista maakaasu tuottaa vähiten päästöjä, joten myös se on varteenotettava vaihtoehto. Yksityisautoille sen jakeluverkosto on vielä riittämätön, mutta biopolttoaineiden tapaan se sopii busseille.

Nykyisistä teknologioista sähkö- ja hybridiautot ovat ympäristöystävällisimpiä. Kokonaan sähköllä toimivien autojen ongelmana on tällä hetkellä akkuteknologia, joka ei ole vielä kehittynyt tarpeeksi kilpailukykyiseksi. Sähkö- ja hybridiautojen päästöihin vaikuttaa sähkön tuotantotapa, joten vihreää sähköä ostamalla voi vähentää autonsa päästöjä entisestään.

Lainsäädännöllä voidaan vaikuttaa energiatehokkaiden kulkuneuvojen suosimiseen. Jo nyt verotus suosii vähäpäästöisiä autoja, ja autot on luokiteltu eri energialuokkiin. Niiden avulla kuluttaja voi vertailla eri vaihtoehtojen ympäristöystävällisyyttä. Toisaalta haittana on, että "ekoauto" voi luoda ostajalle mielikuvan ekologisesta liikkumistavasta ja siten lisätä yksityisautoilua, vaikka yksityisautoilun päästöt ovat aina suuremmat kuin joukkoliikenteen.

Autojen energiatehokkuuden parantaminen on tärkeää, mutta yksinään riittämätöntä, jos tieliikenteen kasvua ei saada rajoitettua. EU:n alueella myytävien uusien autojen keskimääräiset päästöt ovat tällä hetkellä 158 g/km ja EU on asettanut tavoitteeksi 130 g/km vuoteen 2015 mennessä. Autokanta kuitenkin uusiutuu suhteellisen hitaasti ja liikenteen kasvu kumoaa teknologian kehityksen hyviä vaikutuksia.

Taulukko 1 esittää kuorma-autojen ja ajoneuvoyhdistelmien energiatehokkuutta parantavia keinoja. Jos Suomen koko tiellä liikkuvan rahtiliikenteen energiatehokkuus paranisi 10 %, hiilidioksidipäästöt vähenisivät 480 000 tonnia.

Taulukko 1. Kuorma-autojen ja ajoneuvoyhdistelmien energiatehokkuuden parantamiskeinoja [5].

Kuorma-autojen ja ajoneuvoyhdistelmien energiatehokkuuden parantamiskeinoja 
Osa-alueVaikutus energiatehokkuuteen
ajoneuvon paino ja aerodynamiikkajopa 30 %
taloudellisen ajotavan omaksuminen5 - 15 %
autojen merkki- ja mallikohtaiset erot5 - 15 %
renkaat5 - 15 %
ilmanohjaimen käyttö ajoneuvoyhdistelmässä4 - 8 %
perävaunun tyyppi3 - 5 %
voiteluaineet1 - 2 %

Ammattiliikenteellä suuri merkitys

Ammattiliikenteessä energiatehokkuus on erityisen tärkeää, sillä matkakilometrejä kertyy paljon enemmän kuin yksittäisillä ihmisillä. Suomessa ammattiliikenteen osuus tieliikenteestä on 40 %. Tavaraliikenteestä 90 % tonneista ja 2/3 tonnikilometreistä kuljetetaan maanteillä. Raide- ja vesiliikennettä tulisi suosia aina, kun se on mahdollista. Tieliikenteessä kuljetusyrityksen pitäisi huolehtia, että kuskien ajokulttuuri perustuu taloudelliseen ajamiseen. Matkoja tulisi yhdistellä mahdollisuuksien mukaan niin, että tyhjiä ja väljästi lastattuja rekkoja ajettaisiin mahdollisimman vähän. Yritys voi myös liittyä kuljetusalan energiatehokkuussopimukseen tai teettää kuljetusketjujen energiakatselmuksen.

Ilmastomyötäinen yhdyskuntarakenne

Yhdyskuntarakenteella on merkittävä vaikutus liikenteen päästöihin. Haja-asutusalueilla välimatkat ovat pitkiä ja liikenteen päästöt henkilöä kohden kasvavat suuriksi. Kaupungeissa päästöt ovat luonnostaan pienempiä lyhyiden välimatkojen ja paljon käytetyn joukkoliikenteen vuoksi. Hyvällä kaupunkisuunnittelulla voidaan oleellisesti vaikuttaa päästöjen määrään. Maankäytön suunnittelu ja liikennesuunnittelu tulisi yhdistää eheän yhdyskuntarakenteen luomiseksi.

Kaupungeissa tulisi suosia tiivistä keskustaa ja lähikauppoja ja -palveluja. Keskustan ulkopuolisista suurista kauppakeskuksista pitäisi pyrkiä eroon, sillä niihin matkustetaan autoilla, mikä aiheuttaa runsaasti päästöjä. Asutusta tulisi ohjata siten, että työpaikat ja palvelut ovat lähellä ja haja-asutusta rajoitetaan. Asutusta voidaan sijoittaa keskustan lisäksi "satelliittialueille", joissa on omia lähipalvelujaan ja joista on hyvät julkiset kulkuyhteydet keskustaan. Yksityisautoilua voidaan pyrkiä vähentämään esim. korkeilla parkkimaksuilla ja rajoitetulla parkkipaikkojen määrällä. Suurimmissa kaupungeissa myös ruuhkamaksut voivat olla toimiva ratkaisu. Julkista liikennettä taas tulisi tukea siten, että matkalippujen hinnat pysyvät alhaisina suhteessa autoiluun. Joukkoliikenteen ja erityisesti raideliikenteen rooli päästöjen vähentämisessä on olennainen. Esim. pääkaupunkiseudun ympäryskunnissa arkiliikkumisen aiheuttamat hiilidioksidipäästöt henkilöä kohden ovat radanvarsikunnissa n. 2,3 kiloa, kun muissa kunnissa päästöt nousevat suurimmillaan jopa yli viiteen kiloon. Helsingin jalankulkuvyöhykkeellä päästöt ovat vain 1,5 kiloa per henkilö.

Hyvä kävely- ja pyörätieverkosto on tärkeä osa ilmastomyötäistä yhdyskuntarakennetta. Liikennesuunnittelussa kävelijät ja pyöräilijät tulisi asettaa etusijalle. Väylät tulisi pitää hyvässä kunnossa ja asukkaita pitäisi kannustaa käyttämään niitä. Pyörille tulisi olla riittävästi turvallisia telineitä ja liittymisen julkiseen liikenteeseen tulisi olla helppoa. Pyörä pitäisi saada kuljettaa ilmaiseksi tai edullisesti joukkoliikenteen kulkuneuvoissa.

Liikkumisen päästöjen vähentämisessä yhdyskuntarakenteella on käytännössä suurin merkitys. Haja-asutusaluilla päästöt henkilöä kohden ovat jopa kolminkertaiset tiiviiseen kaupunkialueeseen nähden. Yhdyskuntarakennetta kehittämällä päästöjä voidaan vähentää merkittävästi, mutta kehitys on usein hidasta.

Kuntien vaikutusmahdollisuudet

Kunnilla on useita mahdollisuuksia vaikuttaa asukkaidensa liikkumisesta aiheutuviin kasvihuonekaasupäästöihin. Tärkeintä olisi ottaa ilmastomyötäinen yhdyskuntarakenne lähtökohdaksi maankäytön ja liikenteen suunnittelussa. Kevyt liikenne ja joukkoliikenne pitäisi aina asettaa etusijalle yksityisautoilun sijaan. Julkisen liikenteen kehittämiseksi kuntien kannattaa tehdä yhteistyötä. Toimiva seutuliikenne tarjoaa etuja kaikille osapuolille.

Myös tiedottaminen pyöräilyn ja julkisen liikenteen käytön eduista on tärkeää. Tutkimuksissa on huomattu, että ihmiset useimmiten muuttavat vapaaehtoisesti liikkumistapojaan ympäristöystävällisemmiksi, kun heille tarjotaan tietoa muutoksen eduista. Tehokas keino on tiedottaa työpaikoilla ja tukea työntekijöiden siirtymistä julkiseen liikenteeseen työmatkalipuilla tai pyöräilyyn tarjoamalla suihkutilat ja riittävästi pyörätelineitä.

Omissa toimissaan kuntien tulisi olla esimerkkinä. Autohankinnoissa tulisi suosia vähäpäästöisiä malleja ja liikkumisessa joukkoliikennettä. Kokous- ja muita työmatkoja voidaan vähentää videoyhteyksien avulla. Kunta voi myös teettää energiakatselmuksen omille kuljetusketjuilleen ja järjestämälleen julkiselle liikenteelle. Jos julkinen liikenne on ulkoistettu, kilpailutuksessa tulisi huomioida energiatehokkuus tärkeänä kriteerinä.

Lähteet

  1. European Commission 2003. European Energy and Transport Trends to 2030. European Communities, Belgium 2003. http://ec.europa.eu/dgs/energy_transport/figures/trends_2030/index_en.htm
  2. Ministry of the Environment and Statistics Finland 2009. Finland’s Fifth National Communication under the United Nations Framework Convention on Climate Change. Helsinki 2009. http://unfccc.int/resource/docs/natc/fin_nc5.pdf
  3. LIPASTO, VTT:n laatima Suomen liikenteen pakokaasupäästöjen ja energiankulutuksen laskenta-järjestelmä http://www.lipasto.vtt.fi/index.htm
  4. YTV 2007. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 2030. Painoprisma Oy, Helsinki 2007. http://www.hsy.fi/seututieto/Documents/YTV_julkaisusarja/24_2007_ilmastostrategia.pdf
  5. Motiva Oy (liikenne) http://motiva.fi/liikenne/

Tuottajatahot