Kiertotalous vähentää luonnonvarojen käyttöä ja kasvihuonekaasupäästöjä

Kiertotalous pyrkii luonnonvarojen kestävään käyttöön

Kiertotaloudelle ei ole maankäytön suunnittelussa ja kaavoituksessa vakiintunutta määritelmää. Lähtökohtana voidaan kuitenkin pitää neitseellisten luonnonvarojen käytön vähentämistä kestävälle tasolle. [1] Suomessa tästä ollaan vielä kaukana, sillä materiaalien kulutus on jopa kymmenkertainen verrattuna kestäväksi arvioituun tasoon [2].

Kiertotaloudessa raaka-aineet ja materiaalit säilyvät mahdollisimman pitkään kulutuksen ja tuotannon piirissä. Kiertotalous edellyttää järjestelmätason muutosta ja yhteiskunnan eri toimijoiden panosta. Kunnilla on tärkeä rooli kiertotalouden ratkaisujen kehittämisessä. [1]

Maankäytön ja suunnittelun näkökulmasta kiertotalouden edistäminen tarkoittaa muun muassa sitä, että kiertotalousratkaisuille tehdään niiden vaatimat tilavaraukset. Esimerkiksi rakennusmateriaalien välivarastointiin ja maamassojen koordinoimiseksi tulisi laatia suunnitelmat ja varata riittävät alueet.

Kiertotaloutta edistetään suunnitteluyhteistyöllä

Kiertotaloutta edistävässä kaupunkisuunnittelussa on keskeistä sitouttaa kiertotalouden toimintamallien toteutukseen alueen eri toimijat, kuten yritykset ja asukkaat. Vastaavasti kunnat voivat edellyttää kiertotalousperiaatteiden noudattamista kaavamääräyksissä ja tontinluovutusehdoissa. [1]

Kunta voi kaavoituksen ratkaisuja ohjaamalla ja kehittämällä luoda edellytyksiä esimerkiksi ylijäämämateriaalien ja jätteiden kierrättämiseksi. Yhteistyö eri tahojen välillä tukee alueellisia tai paikallisia symbiooseja. [3] Symbioosit eli erilaiset aineelliset kierrot, joissa toisen toimijan jäte- tai sivuvirtoja hyödynnetään toisen raaka-aineena, ovat kiertotalouden ytimessä. Yritystoiminnalle varattavat alueet mahdollistaisivat yhtenäistä ja kevennettyä luvitusmenettelyä ja eri toimijoiden välisen yhteistyön rakentumista.

Kaavoituksessa tulee miettiä materiaalien kiertoa ja käyttöä

Kiertotaloutta edistetään, kun alueiden kaavoitusta suunniteltaessa mietitään:

• miten materiaalit tulevat suunnittelualueelle
• miten materiaalit poistuvat sieltä
• miten materiaalien käyttöä voidaan ohjata, jotta vältetään resurssien joutuminen hukkaan.

Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi aluevarauksia välivarastoiksi tai käsittelyalueiksi. [4], [5]

Suunnittelussa pitäisi varata tilaa kierrätyskeskuksille, joissa olisi hyvä olla mahdollisuus myös rakennustuotteiden toimittamiseen uudelleenkäyttöön. Erikokoisia kierrätyskeskuksia olisi hyvä olla myös siellä, missä ihmiset liikkuvat, kuten kauppakeskusten yhteydessä, eikä vain keskustojen ulkopuolella. Kierrätyskeskustoiminnalla on mahdollista vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja luonnonvarojen käyttöä, kun uusien tuotteiden ja materiaalien kulutusta korvataan käytetyillä tuotteilla ja materiaaleilla.

Kaavoituksessa on ennakoitava esimerkiksi bioresurssien tuotanto (muun muassa jäteveden ravinnekiertojen talteenotto) ja sadevesien hyödyntäminen. Syynä tälle on se, että aluevarausten puutteiden korjaaminen jälkikäteen on vaikeaa. Ratkaisut on myös huomioitava kunnallistekniikan yleissuunnitelmassa, jotta niiden tekninen toteuttaminen on mahdollista [6]. Alla olevassa taulukossa on esitelty kiertotaloutta edistäviä kaavoitus- ja suunnittelukäytäntöjä (taulukko 1).

Maa-ainesten kiertotalous lisää kustannustehokkuutta ja vähentää kasvihuonekaasupäästöjä

Perusta kiertotaloudelle luodaan usein yleiskaavassa. Sen tilavaraukset varmistavat osaltaan, että erilaisten materiaalien kierrätys, välivarastointi ja jätemateriaalit sekä tuotannon sivuvirrat voidaan hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti [3]. Etenkin kasvukeskusten alueelle on tarpeen kaavoittaa maa-ainesten jalostus- ja kierrätysalueita. Niiden sijainti lähellä rakennettavia alueita pienentää kuljetusmatkoja. Yleiskaavatasolla tilavarauksia voidaan tarkastella kaupunkikohtaisesti, mutta suurempien materiaali- ja massavirtojen koordinointi sekä liikenne- ja energiaratkaisujen toteuttaminen vaatii myös maakuntatason suunnittelua [4].

Maa-ainesten kiertotaloudessa tärkeää on hyödyntää syntyvät maa-ainekset mahdollisimman lähellä, niin että ne korvaavat neitseellisiä raaka-aineita. Materiaalit kannattaa hyödyntää niille teknisesti sopivissa, mahdollisimman arvokkaissa rakenteissa, eikä sellaisissa, joissa voidaan hyödyntää myös teknisesti heikompilaatuisia materiaaleja. Maamassavirtojen koordinointi on niiden määrällistä ja laadullista seurantaa, ohjausta ja ennakointia, jolla ohjataan ylijäämämassoja työmaiden välillä. Onnistuakseen maamassojen koordinaatio edellyttää yhteistyötä kaavoituksen, suunnittelun, rakentamisen ja kunnossapidon välillä. Joissakin kaupungeissa näitä tehtäviä hoitaa massakoordinaattori. Mikäli maa-ainesten kuljetusmatkat pysyvät riittävän lyhyinä, voidaan uudelleenkäytöllä saavuttaa taloudellisia säästöjä ja vähentää maarakentamisessa syntyviä kasvihuonekaasupäästöjä merkittävästi. [7]

Maa-ainesten välivarastointi ei välttämättä edellytä kaavamerkintää. Väliaikaiseen varastointiin voi joskus hyödyntää myös esimerkiksi teollisuus- tai muita tontteja, joiden rakentaminen ei ole vielä alkanut. Resurssiviisasta maankäyttöä, rakentamista ja liikennejärjestyjä voidaan kaavoituksen ulkopuolella edistää rakennusjärjestyksellä, -luvilla ja -ohjeilla sekä tontinluovutusehdoilla [3].

Kaupunkisuunnittelun toimijoiden tarkistuslista: kiertotalouden edistäminen

Seuraava kysymyslista auttaa tunnistamaan kiertotaloutta edistäviä keinoja kaupunkisuunnittelun näkökulmasta.

[8]