Rakennusmateriaalien kierrätys vähentää ilmastopäästöjä ja jätettä

Suunnitteluratkaisun kuvaus

Tällä suunnitteluratkaisulla edistetään rakennusmateriaalien kustannustehokasta uudelleenkäyttöä ja minimoidaan syntyvä jäte. Rakennuttajilta edellytetään rakentamisen kiertotaloussuunnitelmaa, jossa kiinnitetään huomiota uusiomateriaalien käyttöön ja purkusuunnitelman laatimiseen. Purkusuunnitelmassa noudatetaan jätehierarkiaa:

1. pyritään välttämään jätteen syntyminen
2. mahdollistetaan materiaalien turvallinen jatkokäyttö eli uudelleenkäyttö
3. kierrätetään jäte uusiomateriaaleina
4. hyödynnetään jäte energiana
5. loppukäsitellään jäte. [1]

Ratkaisulla vähennetään sellaisten neitseellisten materiaalien käyttöä, joilla on korkea hiilijalanjälki ja suuret ympäristövaikutukset, muun muassa hyödyntämällä uusio-/kierrätysmateriaaleja (kuva 1).

Mitä ratkaisulla saavutetaan?

• Rakentamisen aikana käytetään mahdollisimman vähän materiaaleja, raaka-aineita ja energiaa, jolloin rakentamisesta syntyy mahdollisimman vähän jätettä, haitallisia ympäristövaikutuksia ja ilmastopäästöjä.
• Mitä lähempänä alkuperäistä käyttötarkoitusta rakennusosa hyödynnetään, sitä paremmin sen arvo säilyy ja sitä vähemmän siihen sitoutunutta materiaalia, energiaa ja työtä menee hukkaan.
• Vähennetään uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä, lisätään materiaalitehokuutta eli kilpailukykyisten tuotteiden ja palvelujen aikaansaamista pienenevin materiaalipanoksin siten että materiaalin tuotannon ja käsittelyn haitalliset ympäristövaikutukset vähenevät elinkaaren aikana.
• Säästetään rakentamisen kustannuksissa ja edistetään yritysten kilpailukykyä.

Tarkistuslista

• Vaadi rakentamisen kiertotalouden suunnitelma.
• Aseta tavoitteet ja kriteerit uusio- ja/tai kierrätysmateriaalien käytölle.
• 'Tee rakennuksen purkusuunnitelma.
• Luo rakennukselle materiaalipassi (tietovarasto).
• Suosi kestäviä julkisia hankintoja.

Mahdolliset ristiriidat toteutuksessa

Materiaalien kierron mahdollistaminen vaatii kunnilta sekä parempaa tiedonkulkua, logistiikkaa että liiketoimintamalleja, joita voidaan edistää julkisten hankintojen, tonttiluovutusten ja rakennuslupien yhteydessä. Kaavatasolla on tärkeää lisätä esimerkiksi rakennus- ja purkujätteen syntypaikkalajittelua, lajittelulaitoksia ja uudelleenkäyttökeskuksia. [3]

Materiaalien uudelleenkäytön edellytyksenä on niiden varastoinnin sekä kysynnän ja tarjonnan oikea-aikainen kohtaaminen. Suurten varastotilojen ylläpito vaatii taloudellisia resursseja, ja siksi suurin osa purkumateriaaleista menee kierrätykseen. Rakennustyömailla on usein erilaiset tilavaraukset riippuen tonttikoosta ja alueesta, jolloin kiertotalouden ratkaisujen toteuttaminen voi olla ongelmallista jo lähtökohtaisesti hyvin tiiviissä kaupunkiympäristössä [4].

Taloudellisten kannusteiden puute hidastaa rakennuksen osien uudelleen käyttöä, sillä nykyisellään käytettyjen osien kysyntä on heikkoa ja hinta alhainen. Myös rakennusosien ehjänä purkaminen voi olla vaikeaa, mikäli niitä ei ole alun perin suunniteltu (esimerkiksi elementtijärjestelmät) uudelleen hyödynnettäväksi. Ehjänä purkaminen vaatii myös kokemusta rakennusalan toimijoilta ja koska ehjänä purkaminen on pitkälti käsityötä, ovat sen kustannukset usein korkeammat kuin uusien materiaalien hankkimisen. [5](Halonen 2020)

KIEPPI-hankkeen mukaan rakennusalalla ei ole käytössä riittävästi tutkittua tietoa (erityisesti elin-kaariarviointi) siitä, milloin on järkevää käyttää uusiomateriaalia ja milloin kokonaan uutta osaa/mate-riaalia (elinkaariset päästöt/ympäristövaikutukset/kustannukset). [5]

Säästävän rakentamisen sovellutukset vaativat erityisosaamista ja resursseja rakennusvalvonnalta. Säädöstulkintojen osaamisella on merkittävä rooli korjausrakentamisen kilpailukyvyn edistämisessä suhteessa uudisrakentamiseen. [5]

[6]