Hakkuukertymä kasvaa mutta metsätuhot lisääntyvät

Metsätalous muuttuvassa ilmastossa

Metsätalous perustuu Suomessa luontaisesti esiintyvien puulajien kasvatukseen. Taloudellinen kannattavuus on metsätalouden keskeisin ohjenuora, mutta 1990-luvulta lähtien myös metsäluonnon monimuotoisuuden turvaaminen on ollut eräs tärkeä osa kestävän metsätalouden periaatteita ja metsän käsittelyä.

Metsien omistus on Suomessa jakaantunut laajasti. Yksityiset kotitaloudet omistavat metsämaasta 60 prosenttia, valtio neljänneksen ja yhtiöt kymmenesosan. Suomen talousmetsien pinta-alasta noin 95 prosenttia on sertifioitu kansallisella metsäsertifiointijärjestelmällä, jossa pyritään huomioimaan toiminnan ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys. [1]

Pitkällä aikavälillä metsät kykenevät luontaisesti sopeutumaan ilmaston lämpenemisen aiheuttamiin muutoksiin. Metsien yhteiskunnallisen merkityksen vuoksi on kuitenkin tärkeää, että mahdolliset vaikutukset metsäekosysteemiin tunnistetaan, sillä muutokset voivat vaikuttaa metsätalouden harjoittamiseen ja muuttaa siten metsien käsittelytapoja ja metsätalouden mahdollisuuksia. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia pyritään arvioimaan ennalta, sillä näin voidaan hyödyntää ilmastonmuutoksen ennustettuja positiivisia vaikutuksia ja pitää muutokseen liittyvät riskit mahdollisimman vähäisinä. Vaikutus- ja haavoittuvuusarvioiden avulla voidaan kehittää toimia, joilla metsien kehitystä saadaan metsätalouden ja -hoidon pitkän aikavälin suunnittelussa ohjattua haluttuun suuntaan muuttuvassa ilmastossa. [2]

Metsiin kohdistuvat muutokset vaikuttavat metsätalouden ohella myös moniin muihin elinkeinoihin, sillä metsäsektorilla on keskeinen merkitys Suomen kansantaloudelle, maaseudun elinvoimaisuudelle ja tasapainoiselle alueelliselle kehitykselle. Metsäteollisuustuotteiden vientitulot ovat lähes neljäsosa maamme vientituloista, mikä on kymmenen kertaa enemmän kuin keskimäärin muualla maailmassa. [1]

Ilmaston lämpenemisen arvioidaan lisäävän hakkuukertymää

Kohoavien lämpötilojen ja hiilidioksidipäästöjen lannoitevaikutuksen yhdistelmä voi nopeuttaa metsien kasvua ja lisätä boreaalisen vyöhykkeen metsien tuottoa. Metsätalouden näkökulmasta metsän kasvun lisääntyminen saattaisi merkitä korjuukierron nopeutumista ja potentiaalisen hakkuukertymän kasvua. [3]

Koko maan tasolla potentiaalinen hakkuukertymä saattaa lisääntyä vuosisadan loppuun mennessä 56 prosenttia ja pidemmällä aikavälillä jopa 80 prosenttia. Mahdollisuudet metsätalouden harjoittamiselle Suomen pohjoisimmissa osissa luultavasti paranevat, ja Pohjois-Suomen hakkuukertymä tulee olemaan kaksi kolmasosaa Etelä-Suomen vastaavasta [2].  

Puulajeista mänty ja eteläiset lehtipuulajit yleistyvät, kun taas kuusen kasvu taantuu. Koivun kasvu lisääntynee varsinkin Etelä- ja Keski-Suomessa, jossa se tulee menestymään kosteimpia kasvupaikkoja lukuunottamatta paremmin kuin kuusi. Mänty ja kuusi menestyvät Pohjois-Suomessa edelleen laajemmilla alueilla kuin tunturikoivu. Kunkin puulajin yleisyyteen Suomessa vaikuttavat samalla tulevat metsien käyttötarpeet sekä puun kysyntä. [4]

Ilmastonmuutos altistaa metsät tuhoille

Vaikka lämpöiset kesät, runsaat sateet ja pitkä kasvukausi yhdessä ilmakehän korkean hiilidioksidipitoisuuden kanssa lisännevät metsien kasvua, muuttuvat ilmasto-olot voivat altistaa puut myös tuhoille. Muutokset saattavat yhtäältä heikentää metsien kasvua vaikuttamalla muun muassa metsälajien välisiin suhteisiin ja toisaalta aiheuttaa huomattavia kustannuksia metsänomistajille, esimerkiksi tuulenkaatojen ja tuholaisten aiheuttamien vahinkojen lisääntyessä. [2]

Talvien leudontuminen lyhentää lumipeitteen ja roudan kestoa

Ilmastonmuutoksen seurauksena keskilämpötilat nousevat ja sademäärä lisääntyy ennusteiden mukaan etenkin talvella. Talvien lämpeneminen vähentää lumipeitteen paksuutta ja kestoa. Etelä-Suomessa lumisateiden aiheuttamien metsätuhojen arvioidaan jossain määrin vähenevän. Pohjois-Suomessa, jossa lumi vaurioittaa puustoa jo nykyisissä talviolosuhteissa, lumivahingot saattavat sen sijaan lisääntyä. [4]

Ilmaston lämpeneminen vähentää roudan muodostumista niin, että nykyiset Etelä-Suomen roudan paksuudet vastaisivat tulevia roudan paksuuksia Lapissa. Samalla myös sulan maan todennäköisyys kasvaa. Esimerkiksi Etelä-Suomessa maan ennustetaan olevan joulukuussa yleensä sula ja vielä tammikuussa routaa esiintyvän vain noin puolessa tapauksissa nykyisestä. Routimisen väheneminen saattaa vaikeuttaa metsätöitä ja puunkorjuuta talvisin ja huonontaa metsätieverkoston kantavuutta. Sulassa maassa liikkuvat metsäkoneet vahingoittavat puiden juuria ja altistavat siten erityisesti matalajuuriset kuusikot myrskytuhoille ja sienitaudeille. [2]

Tuulituhojen ja metsäpalojen riski lisääntyy

Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta keskimääräinen tuulen nopeus kasvaa Suomessa A1B-päästöskenaarion mukaan 2-4 prosenttia nykyisestä vuoteen 2100 mennessä [5]. Myrskytuhot voivat yleistyä ilmaston lämmetessä, mikäli tuulet voimistuvat etenkin loppusyksystä ja alkukeväästä, jolloin lumen ja roudan puute heikentää etenkin kuusen pintajuuriston kykyä kiinnittyä tukevasti maahaan [6]. Myrskytuulten kaatamat puut voivat aiheuttaa metsänomistajille huomattavia taloudellisia tappioita.

Metsäpalojen yleisyyden ja voimakkuuden ennustetaan lisääntyvän hieman etenkin Etelä-Suomessa, jossa haihdunta ja kuivat ajanjaksot lisääntyvät sadantaa enemmän. Metsäpalon syttymiseen ja riskin suuruuteen vaikuttaa sateiden alueellinen ja ajallinen jakautuminen. Keväällä ja alkukesällä esiintyvät aiempaa lämpimämmät ajanjaksot voivat edesauttaa yhtäältä lumien nopeaa sulamista ja toisaalta myös maan kuivumista kesällä, mikäli sademäärä ei lisäänny riittävästi vastaavina vuodenaikoina. Herkästi syttyvän kasvillisuuden ja karikkeen lisäys metsämaassa voi vaikuttaa palon syttymisherkkyyteen kuivina kesinä, ja voimistuvat tuulet voivat edesauttaa metsäpalojen leviämistä. [4]

Tuholaisten ja vieraslajien esiintyminen saattaa yleistyä lämpenevässä ilmastossa

Ilmastonmuutos voi vaikuttaa metsiin myös epäsuorasti lisääntyvän tuhohyönteisriskin kautta [3]. Tuholaiset ovat eliölajeja, joilla on tunnistettuja taloudellisia, terveydellisiä tai ekologisia vaikutuksia ja joiden aiheuttamiin haittoihin tulee kiinnittää huomiota. Metsätuhoja aiheuttavat eliöt voivat lisääntyä voimakkaasti ilmaston lämmetessä, kosteuden lisääntyessä ja kasvukauden pidentyessä. Ilmaston lämpenemisestä ei arvioida olevan haittaa yhdenkään nykyisin esiintyvän metsätuholaisen menestymiselle Suomessa [4]. Ilmaston ohella tuholaisten ja vieraslajien mahdollisiin levinneisyysmuutoksiin vaikuttavat toisaalta myös ekologiset tekijät, kuten ravinto ja lajin luontaisten vihollisten läsnäolo.

Leudontuvat talvet saattavat edesauttaa Suomen metsissä esiintyvien tuhohyönteisten ja niiden lepomunien säilymistä talven yli ja pienikin lämpötilamuutos suosia hyönteispopulaatioiden nopeaa lisääntymistä. Useimmat Suomessa tavattavat tuholaiset pystyvät tuottamaan vain yhden jälkeläissukupolven kesässä, mutta muuttuvissa ilmasto-olosuhteissa jälkeläissukupolvia voi syntyä kesän aikana useampikin [2]. Esimerkiksi Lapissa esiintyvän tunturimittarin (Epirrita autumnata) aiheuttamat koivutuhot voivat jossain määrin yleistyä ilmaston lämpenemisen seurauksena. [4]

Talvien keskilämpötilojen nousu saattaa suosia myös puustoa vahingoittavien sienten kasvua. Kuivat ja entistä lämpimämmät kasvukaudet voivat osaltaan hidastaa sienten leviämistä, mutta kylmät ja sateiset kesät luovat otolliset olosuhteet sienten kasvulle.  Talvien leudontumisesta voivat hyötyä esimerkiksi havupuiden versosurmaa aiheuttava surmakkasieni (Gremmeniella abietina), harmaakariste (Lophodermella sulcigena) sekä männyntyvitervastautia (Heterobasidion annosum) aiheuttava juurikääpä.

Suomen viileä ilmasto ja lyhyt kasvukausi ovat osaltaan rajoittaneet vieraslajien leviämistä Pohjois-Euroopan metsiin, mutta ilmastonmuutoksen myötä joidenkin ennestään vieraiden tuholaisten esiintymisalue saattaa tulevaisuudessa siirtyä asteittain nykyistä pohjoisemmaksi. Kesien kuivuus ja talvien minimilämpötilan nousu suosii erityisesti eteläisten tulokkaiden leviämistä Pohjois-Eurooppaan. Kuiva ja lämmin kesä voi edesauttaa esimerkiksi mäntyankeroisen (Bursaphelenchus xylophilus) leviämistä Suomeen. Mäntyankeroinen on tuholainen, joka on aiheuttanut mittavaa vahinkoa levittyään alueille, joissa mäntylajit eivät ole ehtineet kehittää eliölle vastustuskykyä. [7]

Sopeutumiskeinoja metsätaloudessa

Metsänhoidon menetelmien avulla ilmastonmuutoksen myönteisiä vaikutuksia metsiin voidaan hyödyntää sekä minimoida vahinkoja. Metsien uudistamisessa voidaan esimerkiksi käyttää muuttuviin olosuhteisiin paremmin soveltuvia puulajeja tai geneettisiä alkuperiä. Metsien harvennuksia ja päätehakkuita voidaan puolestaan aikaistaa ilmastonmuutoksen mahdollistaman lisäkasvun hyödyntämiseksi ja tuhoriskien vähentämiseksi [3]. Myös muuttuvat tuuliolosuhteet on syytä huomioida jo metsänhoidon suunnittelussa, sillä kasvatus- ja metsänkäsittelytavat voivat vaikuttaa tuulten aiheuttamien tuhojen riskiin. Metsät uudistuvat hitaasti, mistä johtuen myös niiden ominaisuuksiin vaikuttaminen sopeutumiskyvyn parantamiseksi on hidasta [3]. Metsänkasvatussuositusten muuttaminen edellyttää ilmastonmuutoksen vaikutuksia koskevan tutkimustiedon hankkimista päätöksenteon perustaksi.

Ilmastonmuutos lisää tarvetta kehittää korjuuteknologiaa, joka soveltuu sulan maan aikana tehtäviin harvennushakkuisiin. Kuusten herkkyys ilmastonmuutoksen mahdollisesti aiheuttamalle kuivuudelle ja muille vahingoille voi muodostua ongelmaksi Etelä-Suomessa. Mahdollinen sopeutumiskeino voi tällöin olla puulajin vaihtaminen kuusesta mäntyyn karuissa kasvuympäristöissä ja puolestaan kuusesta koivuun rehevämmissä kasvuympäristöissä. [3]