Ilmastonmuutos vaikuttaa liikenneolosuhteisiin Etelä- ja Lounais-Suomessa

Ilmastonmuutoksen vaikutuksia Etelä- ja Lounais-Suomen liikenneolosuhteisiin

Etelä- ja Lounais-Suomi ovat väestökeskittymiä ja siten myös liikenteen kannalta merkittäviä alueita. Niiden teillä tapahtuu lähes puolet koko Suomen maantieliikenteestä, vaikka alueella on vain hieman yli neljäsosa kaikista Suomen tiekilometreistä [1]. Talvien muuttuessa leudommiksi ilmastonmuutoksen myötä tarve jäänpoistolle ja teiden suolaukselle maan eteläosissa vähenee, mikä osaltaan helpottaa teiden talvikunnossapitoa. Leudot ja sateiset talvet kuitenkin lisäävät teiden kulutusta ja aiheuttavat etenkin vilkkaasti liikennöidyillä teillä urautumista ja päällysteiden kulumista. Etelä- ja Länsi-Suomessa muutokset ovat selvimmin nähtävissä. Keskimääräinen teiden urautumisnopeus on kasvanut maan etelä- ja länsiosissa 30 - 45 prosentilla viimeisten viiden vuoden aikana, joskin muutos johtuu osittain liikennemäärien kasvusta. [2]

Poikkeuksellisen lämpimien talvien (2006 - 2007 ja 2007 - 2008) aikana lumenpoistoa tarvittiin Etelä-Suomessa keskimääräistä vähemmän. Myös suolaustarve oli osin tavanomaista pienempi etelärannikolla. Ilmastonmuutos voi joiltakin osin laskea teiden kunnossapidon kustannuksia Etelä-Suomessa vähentämällä tarvetta liukkaudentorjunnalle ja lumenpoistolle. Toisaalta sulan ja roudattoman kauden piteneminen lisää kuitenkin sorateiden hoidon kustannuksia. Lounaisrannikolla sorateiden hoito on ollut tarpeen myös talvella, ja tämän voidaan odottaa tulevaisuudessa yleistyvän myös muualla Etelä-Suomessa. [2]

Etelä-Suomessa puolestaan talvikelien harvinaistuminen lisää niiden yllätyksellisyyttä ja siten onnettomuusriskiä. Onkin todettu, että lumisten ja jäisten kelien aiheuttama onnettomuusriski on tästä syystä suurempi Etelä-Suomessa kuin Pohjois-Suomessa. Tarkastelemalla vuosien 2004 - 2006 onnettomuustietoja on laskettu, että onnettomuusriski jäisillä ja lumisilla keleillä on noin nelinkertainen verrattuna paljaaseen tienpintaan. [3]

Etelä- ja Lounais-Suomen rannikot sekä Ahvenanmaa ovat merenkulun kannalta tärkeitä alueita, ja laivaliikenteen arvellaan tulevaisuudessa yhä kasvavan muun muassa Suomenlahden öljykuljetusten lisääntymisen vuoksi. Suomenlahdella talvisatamien edustalle voi muodostua paksuja ahtojää- tai sohjovöitä, kun yhä suurempi osa meripinta-alasta on vapaana tuulille. Tämä vaikeuttaa ja hidastaa meriliikennettä Suomenlahden satamissa. [2] Talvi 2010 - 2011 on tästä hyvänä esimerkkinä. Etelä-Karjalassa sijaitsee myös sisävesiliikenteen kannalta tärkeä Saimaan kanava, jonka kautta suurillakin aluksilla on sisävesien kautta pääsy Venäjälle ja Keski-Eurooppaan. Myös veneilyn voi odottaa kasvattavan suosiotaan kesien lämmetessä, mikä voi näkyä Etelä-Suomen järvillä, rannikkoalueilla ja saaristossa, jotka ovat Suomen suosituimpia mökkeilyalueita. Ilmastonmuutos voi rajujen sääilmiöiden muodossa tuoda lisähaasteita myös veneilijöille. [4] [5]

Myös raideliikenteen kannalta tarve liukkaudentorjunnalle ja lumenpoistolle vähenee Etelä-Suomessa. Tämä tuo osaltaan kustannussäästöjä ratojen talvikunnossapidolle. Vaikka lumisuus yleisesti vähenee, lyhytaikaisten, liikennettä haittaavien lumisateiden voimakkuus kuitenkin kasvaa myös eteläisissä osissa maata. Etelä-Suomessa poikkeuksellisen runsaslumiset talvet 2009 - 2010 ja 2010 - 2011 aiheuttivat myös huomattavia ongelmia raide- ja tieliikenteelle. Ilmastonmuutoksen myötä runsaslumiset talvet harvinaistuvat, mutta eivät kokonaan häviä. Ilmastonmuutos heikentää myös maan routaantumista, mikä lisää puiden kaatumisriskiä kovalla tuulella ja siten myös riskiä puiden kaatumiselle junaradalle tai ajojohtimille. [6] Vuosisadan loppuun mennessä keskimääräinen roudan maksimisyvyys vähenee Etelä-Suomessa A1B ja B2 -päästöskenaarioiden mukaan nykyisestä 1-1,5 metristä 0,5-1 metriin [7].