Perinteisten talvilajien harrastaminen vaikeutuu

Lumen ja jään määrä vähenee

Talvisten ulkoilulajien harrastamiseen vaikuttavat muun muassa ilman lämpötila, lumisten päivien määrä, lumen syvyys sekä vesistöjen jäätyminen. Ilmastonmuutos kohottaa etenkin talvilämpötiloja ja vähentää kovien pakkasten todennäköisyyttä. [1] Lumen määrä vähenee koko maassa, mutta etelässä muutos on rajumpaa kuin pohjoisessa. Erityisesti alkutalvella ja keväällä lunta on nykyistä vähemmän. [2]

Pohjois- ja Itä-Suomessa olosuhteet talvilajien harrastamiselle säilyvät kaikkein parhaiten, mutta talvien leudontumista ja lyhenemistä on silti luvassa. Keski- ja Länsi-Suomessa talvikausi lyhenee, ja mitä etelämmäksi mennään, sitä epävarmempaa talven saapuminen on. Etelä-Suomessa lumipeite ohenee ja lumiset päivät vähenevät eniten. [3]

Häviääkö hiihtoharrastus?

Talvilajeista etenkin hiihtoa pidetään hyvin haavoittuvaisena ilmastonmuutokselle. Lumipeitteen ohenemisella ja lumisten päivien määrän vähenemisellä on suoria vaikutuksia hiihtämiseen ennen kaikkea eteläisessä Suomessa. Keinolumen sekä lumen varastoimisen avulla hiihtoharrastus voidaan saada jatkumaan Etelä-Suomessa, mikäli lämpötilat pysyvät riittävän alhaisina. Lumetus voi kuitenkin muuttaa hiihtämisen maksulliseksi harrastukseksi. Lisäksi hiihtämisnautinto voi vähentyä, kun lumetetun ladun ympärillä oleva maisema on synkän harmaa. Hiihtämisen ennakoidaankin keskittyvän tulevaisuudessa Pohjois-Suomeen. [4]

Etenkin Etelä-Suomessa lumisuuden väheneminen voi muuttaa ihmisten hiihtokäyttäytymistä eri tavoin: hiihtomatkoja saatetaan tehdä aiempaa harvemmin, vaikka hiihtäminen säilyisi jokavuotisena harrastuksena. Toisaalta jotkut voivat lopettaa harrastuksen kokonaan, kun hiihtomatkoihin käytettävä aika ja rahamäärä kasvavat. [4]

Ilmastonmuutoksen on todettu lisäävän eriarvoisuutta hiihdon harrastamisessa: etenkin naisten, alemmassa sosio-ekonomisessa asemassa olevien ja kaupungissa asuvien hiihtomahdollisuudet vähenevät, kun harrastuksen kustannukset kasvavat. Hiihtäjien määrään tulevaisuudessa vaikuttaa suuresti myös se, onko lapsille tarjolla hiihtolatuja lähellä kotia, jotta hiihtotaidot eivät pääse katoamaan. [3] [5]

Laskettelusukset luistavat jatkossakin

Laskettelun arvioidaan olevan vähemmän haavoittuvainen ilmastonmuutokselle kuin hiihdon, sillä lajissa on jo totuttu keinolumen käyttöön. Lajin säilymisen kannalta on tärkeää, että pieniä laskettelukeskuksia ylläpidetään Etelä-Suomessa. Kaupunkien läheisyydessä olevat laskettelukeskukset ovat merkittäviä uuden harrastajasukupolven tuottajia: lyhyt välimatka laskettelukeskukseen saa ihmiset harrastamaan laskettelua useammin ja kiinnostumaan myös suuremmista rinteistä. Eteläisen Suomen laskettelukeskusten toiminnan jatkuminen voi siten vaikuttaa positiivisesti Pohjois-Suomeen matkustavien laskettelijoiden määrään. [4] Rinteiden lisääntyvä lumettaminen voi auttaa hiihtokeskuksia sopeutumaan ilmastonmuutokseen tulevaisuudessa, mutta samalla se lisää niiden energiankulutusta ja kasvihuonekaasupäästöjä, mikäli lumetukseen käytetty energia on tuotettu fossiilisilla polttoaineilla. 

Moottorikelkat saavat väistyä

Moottorikelkkailun harrastaminen tulevaisuudessa on epävarmaa. Lumisen ajan lyheneminen vaikuttaa kelkkailukauden pituuteen, ja lumipeitteen oheneminen voi estää moottorikelkkailun kokonaan etenkin Etelä-Suomessa. Keinolumen käyttö moottorikelkkareittien luomiseksi ei ole taloudellisesti eikä logistisesti kannattavaa, sillä lumettamiseen tarvittaisiin useita lumitykkejä. Todennäköistä on, että moottorikelkkailu keskittyy jatkossa Pohjois-Suomeen. Muualla moottorikelkkailua korvataan tulevaisuudessa muulla virkistystoiminnalla. [6]

Luonnonjäältä maalle

Ilmastonmuutos vaikuttaa lumisuuden lisäksi myös jääpeitteen laajuuteen ja paksuuteen, joten jäällä liikkuminen rajoittuu. Lisäksi vesistöt jäätyvät entistä myöhemmin ja sulavat aikaisemmin. Luonnonjäällä kävely, hiihtäminen, luistelu ja pilkkiminen ovat suosittuja ulkoilumuotoja, joiden houkuttelevuus ja turvallisuus vähenevät ilmaston lämmetessä. [7]

Monia jäällä harrastettavia lajeja voi onneksi harrastaa myös maalla, ja toisaalta jäälajeja voi korvata sulan veden harrastuksilla. Tästä esimerkkinä on pilkkiminen, jonka vähentyessä sulan veden kalastus voi lisääntyä. [8] Monet lajit, kuten melonta, myös suoranaisesti hyötyvät siitä, että vesistöt pysyvät pidempään sulina. 

Selkeimmin jäätä vaativa talvilaji on luistelu, joka toisaalta kärsii ja toisaalta hyötyy ilmastonmuutoksesta. Luonnonjäällä harrastettavaa retki- ja matkaluistelua joudutaan jäiden ohetessa rajoittamaan. Luonnonjääreittien auraaminen matkaluistelua varten vaikeutuu, jos jään kantavuus on epävarmaa. Retkiluistelijat puolestaan joutuvat suunnittelemaan matkansa tarkkaan ja paikantamaan vesistöistä pahimmat vaaranpaikat entistäkin huolellisemmin. [9]

Jäällä harrastettavat pelit, kuten jääkiekko, jääpallo ja ringette, eivät ole vaarassa, sillä lajeissa on jo pitkään totuttu jäädytettyihin luistelukenttiin ja jäähalleihin. Kaukaloiden ja kenttien lisäksi tulevaisuudessa voidaan tehdä matkaluisteluratoja niille, joita jääpelit eivät kiinnosta. [4] Luistelumahdollisuuksia lisäämällä ja monipuolistamalla luistelun harrastajamäärä voi jopa kasvaa etenkin niiden ihmisten keskuudessa, jotka etsivät muille talvilajeille korvaajia.

Liukkaus ja pimeys voivat haitata ulkoilua

Lumesta ja jäästä riippuvaisten lajien harrastusmahdollisuuksien huvetessa on varmistettava, että olosuhteet muuhun ulkoiluun ovat hyvät. Esimerkiksi sauvakävelyn suosio voi kasvaa entisestään, mikäli kävelyreitit ovat kunnossa. [4] Eteläisessä Suomessa teiden kunnossapito helpottuu, kun pitkät lämpimät jaksot yleistyvät ja teiden liukkaus sekä lumisuus vähenevät. Muualla Suomessa liukkaus sen sijaan voimistuu, kun nollakelejä on aiempaa useammin. [10]

Lumisten päivien vähentyessä syystalven pimeys korostuu. Kaupungeissa valaistusta on yleensä tarpeeksi, mutta syrjäisemmillä alueilla pimeys voi haitata ulkoilua. Toisaalta pelkästään kaupungin valaistuilla kaduilla lenkkeileminen ei anna useimmille ihmisille riittävää virkistymiskokemusta: luonnonympäristössä ulkoilemisen on todettu rentouttavan ja virkistävän enemmän kuin rakennetussa ympäristössä liikkumisen. [11] Siten on tärkeää huolehtia myös luontopolkujen ja pururatojen valaistuksesta.